Loppiainen, joulun lopetus. On jälleen aika siirtyä joulusta uuteen aikaan kohti kevättä. JouluTaika siirtyy myös pitkälle levolle seuraavan joulun odotuksiin. Tänään, lauantaina 6.1.2018, vietämme loppiaista, jonka perinteissä on uskomattoman kiehtovia käänteitä. JouluTaika-verkkolehden tämän joulun viimeinen artikkeli tekee matkaa kauas loppiaisperinteiden juurille.
Parituhatta vuotta sitten vaelsi ryhmä ihmisiä halki tietymättömien teiden kohti heille tärkeää päämäärää. Emme tiedä, kuinka monta tuossa joukossa oli ja mistä he olivat tarkalleen ottaen matkalle lähteneet. Raamattu kertoo heidän tulleen idästä, ja he seurasivat tähteä, joka lopulta johdatti heidät Betlehemiin.
Saavuttuaan vastasyntyneen Jeesus-lapsen seimelle he kunnioittivat häntä Messiaana antamalla kuninkaallisen arvon mukaisia lahjoja: kultaa, mirhaa ja suitsuketta.
Tämä Raamatun kertomus on monille tuttu tiernapoika-perinteen kautta. Tiernapoikien laulunäytelmä on keskiaikaisista mysteerinäytelmistä muovautunut suomalainen versio Matteuksen evankeliumin tapahtumista. Perinne saapui maahamme Ruotsista ja se omaksuttiin eritoten Pohjanmaalla. Oulussa alettiin kuvaelman yhteydessä puhua tiernapojista, jonka taustalla on ruotsin kielen sana stjärna eli tähti.
Tähti mainitaan Matteuksen evankeliumin joulukertomuksessa useasti, vaikka tekstikohta on muuten lyhyt. Se on antanut myös aiheen olettaa, että idästä saapuneet henkilöt olivat astrologeja (vrt. astronomia eli tähtitiede ja astrologia eli tähdistä ennustaminen). Tietäjät olivat lukeneet taivaan merkkejä. Herodes pelästyi kuulleessaan Juutalaisten kuninkaan tähden nousseen taivaalle.
Velhoja vai kuninkaita?
Keitä nuo Betlehemiin matkanneet henkilöt olivat? Raamatussa Matteuksen evankeliumi on ainoa, jossa mainitaan idän tietäjät, mutta kreikkalainen alkuperäinen teksti viittaa tietäjien sijaan enemmänkin velhoon tai taikuriin, maagikkoon (μαγοι απο ανατολων – magoi apo anatolon). Heidän lukumäärästään ei kerrota mitään.
Vuosisatojen aikana etenkin roomalaiskatolinen kirkko on höystänyt Matteuksen tekstiä monilla yksityiskohdilla. Ajan saatossa luku kolme vakiintui ja tietäjät muuttuivat kuninkaiksi.
Miehet myös nimettiin, heille luotiin etninen tausta ja he edustivat ihmisen eri ikävaiheita. Varhaisimpia lähteitä nimetyistä tietäjistä tai kuninkaista on ravennalainen maalaus vuodelta 555 jaa. Siinä Baltasar (mirhan tuoja) kuvataan mustaihoisena, Kaspar (suitsukkeen tuoja) itämaisia piirteitä omaavana nuorukaisena ja Melkior (kullan tuoja) partaisena vanhuksena.
Nämä kuvastivat samalla tuon ajan kolmea tunnettua mannerta, Afrikkaa, Aasiaa ja Eurooppaa. Kolmen kuninkaan tarinassa he ovat lähteneet matkaan Saabasta (nyk. Arabian niemimaata), Nuubiasta (nyk. eteläistä Egyptiä), Tarsiksesta (nyk. Etelä-Espanjaa).
Lahjaksi olette saaneet
Tietäjien antamiin lahjoihin kiteytyy kristinuskon kolmiyhteys: usko, toivo ja rakkaus. Ne ovat myös Kristuksen kolmen olemuksen vertauskuvia, jolloin kruunuissa käytetty kulta kertoo kuninkuudesta, suitsuke jumaluudesta sekä ylimmäisestä pappeudesta, mirha ihmisyydestä ja uhrikuolemasta.
Suitsuke on erityisesti uskonnollisissa seremonioissa käytettävä aromaattinen aine, joka palaessaan levittää miellyttävää, voimakasta tuoksua. Hartsimaista suitsuketta voidaan tehdä useista kasveista. Tietäjien antama suitsuke oli Booswellia-puun olibaanihartsia. Sitä saadaan, kun puuhun tehdään viiltoja, joista valuu kuoren pintaan kovettuvaa nestettä. Parasta hartsia saatiin Saabasta.
Mirha tai mirhami on myös eräänlainen suitsukeaine, vaikka se tunnetaankin enemmän lääkeaineena. Mirhaa saadaan Commiphora-puista, kun niiden rungosta tai oksien halkeamista valuu väriltään keltaisesta tumman ruskeaan vaihtelevaa, jähmettyvää eritettä. Mirhaa on käytetty erityisesti ruumiiden palsamoinnissa. Se estää mätänemistä ja levittää hyvää tuoksua.
Kuten suitsuke, myös mirha on ollut ainesosana moninaisissa lääkkeissä, joilla on parannettu niin synkkämielisyyttä kuin vilutauteja.
Tietäjien lahjat ovat esikuvina nykyiselle joululahjaperinteellemme. Uskon sanomassa ne ovat vuosisatojen aikana ohjanneet joulua edeltävänä paaston aikana ajatuksia myös siihen, mitä ihminen voisi antaa Jumalalle lahjaksi.
Näitä lahjoja ovat rukoukset, jotka nousevat suitsukkeen lailla kohti taivasta.
Kristinuskossa Jumalaa ei kuitenkaan voi lahjoa, eli ajatukset johtavatkin siihen, miten Jumalan ihmiselle antamaa hyvää tulee viedä eteenpäin. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Pyyteetön lähimmäisen auttaminen, rakkaus, on ihmisen tehtävä maan päällä ja sitä kuvastaa parantava mirha.
Myös usko on lahja ja uskon vertauskuva on kulta.
Ei nimi miestä pahenna
Läntisessä kristillisessä kirkkokunnassa kehittynyttä Kolmen kuninkaan juhlaa vietetään 6. tammikuuta. Suomessa se on loppiainen, joulun lopetus. Se on jouluaaton jälkeen kolmastoista päivä tai joulupäivän jälkeen kahdestoista päivä. Tästä syystä loppiainen on ollut esimerkiksi ruotsiksi trettondagen tai englanniksi Twelfth Day tai Twelfth Night (loppiaisaatto).
Luterilaisessa kirkossa loppiaisen aihe on ”Jeesus maailman valo”. Se on myös lähetystyön juhlapäivä, koska vieraiden kansojen edustajat/kuninkaat kohtasivat Jeesuksen ensimmäisen kerran juuri tuona Kolmen kuninkaan päivänä.
Alun alkaen juhla oli nimeltään epifania (Herran ilmestyminen) ja se on todennäköisesti vanhempi kristillinen juhla kuin tuntemamme joulu.
Niissä ortodoksikirkoissa, joissa vielä seurataan antiikin ajalta periytyvää juliaanista kalenteria, vietetään joulua tammikuun 6. päivänä. Tämä siksi, että juliaaninen kalenteri on noin 13 päivää länsimaissa yleisesti käytössä olevaa gregoriaanista kalenteria jäljessä.
Ortodoksikirkossa idän tietäjien juhlalla ei ole samanlaista merkitystä kuin roomalaiskatolisessa kirkossa, jonka piirissä syntyi keskiajalla legenda tietäjien elämästä ja heidät korotettiin pyhimysten joukkoon. Pyhimyskulttia käytettiin myös valtapolitiikan välineenä. Legendan mukaan tietäjien pyhäinjäännökset sijaitsevat Kölnin katedraalissa.
Ortodokseilla loppiainen on Vapahtajan kasteen juhla, teofania.
Teksti: Tuula Lukic (julkaistu JouluTaika-lehdessä 2015)
Lue myös JouluTaika-artikkeli: Liikettä tähtitaivaalla
Lähteet:
Tuomas Heikkilä ja Samu Niskanen: Tiernapojat syntyivät piispan pötypuheista. Tiede-lehti 8/2002.
Arno Forsius: Itämaan tietäjät ja heidän lahjansa Jeesus-lapselle – kulta, suitsuke ja mirha lääkkeinä. Duodecim 119/2003.
Kari Kuula: Keitä olivat nuo viisaat? Savon Sanomat 29.12.2008.
Idän tietäjät
1 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. 2 He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” 3 Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. 4 Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. 5 ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
6 — Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. 8 Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” 9 Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. 10 Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. 11 He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
12 Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2: 1-12