Liisi oli viisivuotias, iloinen tyttö, mutta tänään Liisiä jännitti aivan kamalasti. Liisin päiväkodissa oli joulujuhlat. Päiväkoti sijaitsi vanhassa huvilassa, siinä oli monta huonetta ja huoneiden keskellä suuri sali. Joulujuhlat pidettiin illalla. Oli pimeää ja tunnelmallista, valkoinen lumi peitti päiväkodin pihamaata. Kaikki lapset, vanhemmat, mummit ja vaarit kokoontuivat suureen saliin, jossa lapset esittivät ohjelmaa.
Liisi oli mukana laululeikissä Kello löi jo viisi. Siinä ollaan matkalla joulukirkkoon ja lauletaan lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää. Liisi oli leikissäkin Liisi, se oli aika hassua. Liisiä alkoi nipistää vatsasta, mitä lähemmäksi esitysvuoro tuli.
Nyt, juuri nyt Anna näytti merkin. Lasten täytyi siirtyä viereiseen huoneeseen odottamaan. Pian olisi heidän vuoronsa. Liisi pomppasi penkiltä, mutta oli niin jännittynyt, että paineli hurjaa vauhtia vahingossa eteiseen asti. Eteisestä johti takaovi pihalle. Oven vieressä oli ikkuna ja Liisi pysähtyi äkkiä. Ikkunan takana seisoi Joulupukki! Pitkässä punaisessa takissa, päässään tuttu punainen lakki ja vieressään lahjasäkki. Joulupukki näytti vähintään yhtä hämmästyneeltä kuin Liisikin. He katsoivat hetken toisiaan. Joulupukki siirteli jalkojaan ja tepasteli paikallaan. Ulkona oli pakkanen ja Joulupukilla selvästi kylmä, Joulupukki taputti käsiään yhteen, vaikka niissä oli rukkaset. Liisi avasi takaoven.
– Joulupukki, tule sisälle, Liisi sanoi ja piti ovea auki.
Joulupukki tarttui säkkiin ja ponkaisi sisälle.
– Minä olen liian ajoissa, Joulupukki sanoi ja näytti onnettomalta.
– Ei se mitään, voit odottaa tässä, Liisi kuiskasi.
Samassa Liisi huomasi, kuinka totinen Joulupukki oli.
– Jännittääkö sinua? Liisi kysyi.
– Kyllä vain. Minua jännittää joka vuosi. En ole pitkään aikaan käynyt tässä vanhassa, kauniissa kaupungissa, tontut hoitavat suurimman osan lahjoista. Tiedätkö, kuinka minulle kävi viime vuonna? Olin suuressa tavaratalossa ennen joulua. Istuin yläkerroksessa leluosastolla, lapset tulivat tapaamaan minua ja se oli tietysti hauskaa. Lapset ovat aina hauskoja ja mukavia. Mutta kun minun piti lähteä sieltä pois hissillä, hissi pysähtyikin. Se juuttui kerrosten väliin. Tavaratalo oli menossa kiinni ja hississä ei ollut ketään muita. Minä painelin kaikkia nappuloita ja huutelin kovaa. Kesti kauan, kunnes joku kuuli. Hissi nytkähti liikkeelle ja pääsin pois. Luulin jo, että joudun viettämään siellä koko joulun. Ei kai tässä talossa ole hissiä? Joulupukki kysyi hyvin huolestuneena.
– Ei ole. Sinä tulet suureen saliin tässä samassa kerroksessa, Liisi lohdutti.
– Suureen saliin, onko siellä paljon lapsia?
– On tietysti. Kaikki päiväkodin lapset.
Joulupukki oli jo aivan kalpea. Liisi sanoi kiireesti:
– Tiedätkö, minua jännittää myös. Ihan kamalasti.
– Niinkö, mikä sinua jännittää? Joulupukki kysyi.
– Minä olen mukana esityksessä. Se alkaa pian. Minun pitää laulaa ja leikkiä ja kaikki katsovat esitystä, koko päiväkoti. Kaikki lapset ja mummit ja vaarit.
Nyt joulupukilla ei ollut enää kylmä, joulupukki pyyhkäisi hikeä otsaltaan.
– Kuulehan, hyvin se menee.
– Luuletko niin, Liisi ilostui.
– Olen varma siitä, Joulupukki vakuutti. – Teitä on leikissä monta. Mutta minä tulen yksin ja arvaa vain, katsovatko kaikki minua. Minun pitää jakaa siellä yllätyspussit tästä lahjasäkistä, joulupukki taputti säkkiä vieressään.
– Kuule Joulupukki. Hyvin sinullakin menee, Liisi kannusti.
Joulupukki hymyili, ensimmäisen kerran koko aikana. Samassa Liisiä huudettiin.
– Minun pitää mennä. Pidän sinulle peukkua, Liisi lupasi kiireesti ja syöksyi viereiseen huoneeseen.
– Niin minäkin sinulle, kuului Joulupukki huutavan.
Esitys meni hienosti. Anna soitti pianoa, kaikki lauloivat ja koko sali taputti niin että seinät raikuivat. Liisillä oli lämmin, keinuva olo, kun hän istui paikalleen. Silloin Liisiä alkoi taas jännittää. He lauloivat yhteen ääneen Joulupukki, Joulupukki, vilkuilivat ovelle ja odottivat. Tuntui, että koko sali pidätti hengitystään. Liisi kurkotti katsomaan. Sieltä Joulupukki tuli, katseli ympärilleen ja huomasi Liisin etupenkissä. Liisi peukutti salaa Joulupukille. Joulupukki hymyili. Hymy näkyi Joulupukin paksun, valkean parran takaa.
Joulupukki myhäili ja alkoi jakaa lahjoja säkistään. Liisi seurasi innoissaan posket punaisina, ja niin olivat Joulupukinkin posket punaiset ilosta ja hyvästä mielestä.
Kun Joulupukki oli lähdössä, hän nosti salin ovella kätensä huimaan tervehdykseen. Liisi vilkutti omalta paikaltaan. Liisi tiesi, että Joulupukki näki sen.
Elisabet Aho
Youtube video: https://www.youtube.com/watch?v=p3zXchn4alo