• TaikaTarinat joulupukin kanssa
    lapset,  Tarinat

    TaikaTarinat Joulupukin kanssa

    Tänä jouluna jaamme joulumieltä satumaisilla TaikaTarinoilla Youtube-kanavamme kautta. Kuuntele ja eläydy Joulupukin ihaniin lukuhetkiin JouluTaika-lehden 10-vuotiskirjoituskilpailun parhaiden satujen parissa. Näiden tarinoiden myötä toivotamme kaikille iloista joulua ja onnea tulevaan vuoteen! Soittolistalle pääset tästä linkistä: https://www.youtube.com/channel/UCeVwAHztgulmcPugosgE-MQ Tähtiyön tarina JouluTaika-lehden 10-vuotiskirjoituskilpailuun saapui 65 uskomattoman upeaa erilaista kertomusta ja joulumuistoa eri puolilta Suomea. Raadin tehtävänä oli ensin poimia tästä joukosta kymmenkunta parasta, joista sitten valikoitui voittaja, Päivi Miettisen Tapahtui tähtiyönä. Tähtiyötarina kertoo pienen poron taianomaisesta kohtaamisesta Joulupukin kanssa. Se sai myös raadin hehkumaan sanallisesti: ”Hieno sadunomaisuus, joka välittyy myös kieleen – sen keveään kauneuteen sekä luontokuvauksiin. Pieni poro kohtaa lempeyttä ja hyvyyttä, sen yksinäisyys vaihtuu pukin porojen taikapiiriin ja tähtien loisteeseen. Tarina etenee,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Miettinen: Tapahtui tähtiyönä

    Kaukana tuolla, siellä missä revontulet tanssien heiluttelevat hameitaan, seisoi korkealla tunturin laella pieni poro. Pakkanen narskui sen sorkkien alla ja hengitys muuttui kirkkaiksi jääkiteiksi, jotka vierivät tunturin rinnettä alas ja helisivät mennessään kuin pienet tiukuset. Poro katseli revontulien kisailua taivaan kannella, tähtien tuiketta niiden takana ja kummasteli kuuta. Se olisi halunnut hypätä mukaan revontulien tanssiin ja juosta pitkin samettista, tummansinistä yötä niin, että sen sarviin olisi tarttunut tähtiä. Niitä kaikkein kauneimpia, joita kuvitella saattoi.   Tunturin juurella kuuset torkkuivat unisina valkoisissa nutuissaan ja pitivät lämpimänä niiden luota suojaa etsimään tulleita lintuja. Oksien alle käpertynyt kettu pörhisti häntänsä, painoi kuononsa syvälle häntätupsun sekaan ja asetteli käpälänsä niin, ettei pakkanen päässyt nipistelemään sitä.…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Aho: Liisi ja joulupukki

    Liisi oli viisivuotias, iloinen tyttö, mutta tänään Liisiä jännitti aivan kamalasti. Liisin päiväkodissa oli joulujuhlat. Päiväkoti sijaitsi vanhassa huvilassa, siinä oli monta huonetta ja huoneiden keskellä suuri sali. Joulujuhlat pidettiin illalla.  Oli pimeää ja tunnelmallista, valkoinen lumi peitti päiväkodin pihamaata. Kaikki lapset, vanhemmat, mummit ja vaarit kokoontuivat suureen saliin, jossa lapset esittivät ohjelmaa.   Liisi oli mukana laululeikissä Kello löi jo viisi. Siinä ollaan matkalla joulukirkkoon ja lauletaan lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää. Liisi oli leikissäkin Liisi, se oli aika hassua. Liisiä alkoi nipistää vatsasta, mitä lähemmäksi esitysvuoro tuli.   Nyt, juuri nyt Anna näytti merkin. Lasten täytyi siirtyä viereiseen huoneeseen odottamaan. Pian olisi heidän vuoronsa. Liisi pomppasi penkiltä,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Ansas: Kadonneen yksisarvisen tapaus

    Olipa kerran joulu. Kissa nimeltä Kinuski ja yksisarvinen nimeltä Sateenkaari ja kilpikonna nimeltä Toffee päättivät viettää sen yhdessä. Mutta ilkeä pääsiäisnoita halusi tuhota koko joulun, koska hän halusi, että pääsiäinen olisi kaikista suosituin juhla.  Noita tiesi, että yksisarvisella oli taikavoimia. Yksisarvinen osasi teleportata itsensä toisiin paikkoihin. Noita aikoi ryöstää yksisarvisen ja kirota sen niin, että yksisarvinen teleporttaisi itsensä jouluaattona kaikkiin koteihin ja ryöstäisi lasten lahjat.  Kun yksisarvinen nukkui, noita lensi hiirenhiljaa luudallaan paikalle ja tunki yksisarvisen säkkiin. Säkin taikakangas esti yksisarvista teleporttaamasta itseään pois säkistä. Linnassaan Pääsiäissaarella noita juotti yksisarviselle taikajuomaa huijaamalla, että se oli vettä. Niin noita sai yksisarvisen valtaansa.  Kissa ja kilpikonna etsivät yksisarvista kaikkialta, mutta eivät löytäneet tätä mistään. He kiersivät koko maapallon, mutta yksisarvista…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Honkanen: Joulutarina

    Pitkästä aikaa oli tulossa oikea valkea joulu. Aattoilta pimeni, oli pakkasta ja satoi hiljalleen lunta. Tästä huolimatta Teijo Murola oli vihainen. Hän oli lähtenyt pihalle joulupukkia vastaan, pukki oli myöhässä ja Teijoa paleli.   Joulu oli menossa pilalle. Kaikki oli alkanut maksalaatikosta. Kinkku ja suurin osa muista joulun tykötarpeista oli hankittu ajoissa. Edellisiltana vaimo oli laittanut Teijon ostamaan vielä puuttuvia tavaroita. Teijo oli pyörinyt kaupassa muiden stressaantuneiden ihmisten joukossa ja oli mielestään muistanut kaiken. Airi-vaimo oli huomannut kotona, että maksalaatikko oli unohtunut. Maksalaatikko kuului ehdottomasti joulupöytään. Joulu ei kerta kaikkiaan tule ilman maksalaatikkoa. Näin ilmoitti Airi Teijolle.  Unohdus saattoi olla alitajuinen, sillä Teijo inhosi maksalaatikkoa.   Aattoaamuna Teijo oli mennyt lähikauppaan korjaamaan…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Hyvärinen: Yksinäinen

    Joulupukin postitoimistoon saapuu loputtomana tulvana kirjeitä, joissa esitetään monenlaisia toiveita. Kaikkia toiveita Joulupukki ei pysty toteuttamaan, mutta hän yrittää parhaansa mukaan ilahduttaa jokaista ⎼ se on hänen elämäntehtävänsä.  Kerran Joulupukki sai tällaisen kirjeen Hilla-nimiseltä tytöltä:  Hei Joulupukki  Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut. En tiedä, voitko toteuttaa toivettani, mutta toivon vain yhtä asiaa: tahtoisin saada ystävän.  Minulla ei ole yhtään ystävää. Minulla on äiti ja isä ja olen heistä kiitollinen. Mutta se ei ole sama asia.  Katselen sivusta kun muut leikkivät yhdessä. Vaikka haluaisin, en uskalla mennä mukaan, eikä kukaan pyydä minua.  Onko minussa jotain vikaa? En halua olla enää yksinäinen. Voisitko auttaa?  Terveisin,  Hilla        Suuria…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Itänen: Pukin joulumuisto vuodelta 1920

    Kaikkien niiden vuosisatojen aikana, mitä olen perheiden luona jouluaattona kiertänyt, on sattunut arvatenkin monenlaista kommellusta. Joku niistä on ollut vähän harmillinen ja joku toinen taas huvittava tai jopa ratkiriemukas. Mutta on sekaan mahtunut monta herkkää hetkeäkin. Yksi mieleenpainuvimmista sellaisista tapahtui sata vuotta sitten Porvoossa. Kansalaissodassa haavoittuneella miehellä oli iso perhe. Vaimo ja viisi lasta. Kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vammojensa takia mies ei pystynyt enää täysipainoiseen työhön, eikä näin ollen kyennyt enää kunnolla huolehtimaan perheestään. Vaimon satunnaisten ompelutöiden avulla he yhdessä pystyivät hankkimaan hädin tuskin lapsille jokapäiväisen ruokansa. Joululahjoihin ei rahaa riittänyt ollenkaan. Sen tiesivät lapsetkin jo ennestään. He eivät olleet läheskään ainoa kurjuudessa elävä perhe. Pukin muori oli selvillä…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Kangas: Kuusenkerkkä ja kulkunen

    Minä tiedän, miten tärkeitä tarinat ovat. Siksi haluan kertoa sinulle omani. Haluan kertoani tarinani, joka juontaa juurensa monen monituisen vuodenkierron taakse. En halua, että tarinani peittyy unohduksen varjoon, kunnes kukaan ei muista, kuka sen kertoi tai kuinka se alun perin meni. Oletko valmis kuulemaan sen? Ja ennen kaikkea: oletko valmis uskomaan sen?  Minä tiedän, että olen jo vanha. En enää kipaise tarkkailureittiä yhtä nopeasti kuin nuorempana. En ole enää yhtä ketterä kapuamaan aitojen yli kuin ennen. Näköni ja kuulonikin ovat jo heikentyneet, mutta muistini minulla on yhtä kirkas kuin Lapin kristalliset jääpuikot. Ihmismielellä on tapana unohtaa tapahtumat, kääntää asiat toisin, lisätä tarinoihin omiaan tai jättää jotain kertomatta. Mutta nyt minä,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Mailasalo: Pyhän Nikolauksen jouluyö

    Joulupukkeja ja heidän tapaisiaan henkilöitä ei tietenkään ole ollut vain yksi, vaan monta ympäri maailmaa. Täällä pohjolassa asusti Kekripukki suurine sarvineen, josta myöhemmin tuli Joulupukki. Hän muutti sittemmin asumaan Korvatunturille apulaistensa, tonttujen, kanssa. Hän ei käy koskaan Korvatunturin itäisimmällä huipulla, sillä se kuuluu Venäjälle ja venäläisillä on oma Pakkasukkonsa. Joulupukin ja Pakkasukon kerrotaan tehneen sopimuksen, jonka mukaan he eivät astu toistensa maaperille. Pukki ja Ukko nimittäin tuntevat parhaiten minkälaisista lahjoista oman maan kansalaiset pitävät, joten he näkevät, että se on kaikkien parhaaksi, varsinkin pienten lasten. Tosin erityisluvalla ja vitkastelematta joulupukki käy nopeasti jakamassa lahjat Venäjän suomalaisille ja Pakkasukko Suomen venäläisille, jos he niin toivovat.  Rooman keisarikunnan alueella, nykyisen Lounais-Turkin muinaisessa…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Murtonen: Pukin nimi

    Tuijotamme kaikki viisi tuvan ovea. Eteisestä kuuluu ähinää ja ryminää; jännitys näkyy lasten kasvoista. Pienempien leuka väpättää itkua hakien, rohkein meistä haparoi avaamaan ovea. Esiin työntyy karvainen otus. Mielestäni pelokkeen päähine muistuttaa nurin käännettyä karvahattua. Turkki taasen poikkeaa tavallisesta asusteesta. Tässä laitoksessa karvoja on ainakin ulospäin, sisäpuolesta ei saa selvää. Kaikkien huomio kääntyy enoon, joka menee vetämään pukin avuksi isoa, kukkuroillaan olevaa pärekoria. Enolla, joka asuu kaupungissa, on tänä viikonloppuna normaalia suurempi reppu pestäväksi tuotavaa pyykkiä.  Lahjojen jakoon kuuluvan pakollisen kiltteyskuulustelun ja hätäisen laulun jälkeen isä lähtee auttamaan pukkia seuraavaan taloon.  Me lapset pääsemme lahjojen kimppuun. Hieman kummastelemme pukin liukkaita jalkineita. On varmaan hyvä, että isä menee auttamaan pukin turvallisesti…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Nuutinen: Porot aivan murheissaan

    Porot aivan murheissaan  nojailevat valjaissaan,  tonttujoukko rekeen pakkaa  lahjakuormaa tohkeissaan.  *                  On räntä vienyt revontulet  mustaa taivas hehkuttaa,  kadonnut on tähtiloisto  yltä jängän, paljaan maan.  *  Rekivällyyn sujauttaa  joulumuori glögilestin,  Pukkia se ilahduttaa  päähän vetää sydvestin.  *  Porotkin nyt kavahtavat  poissa kun on piippalakki,  surusilmin katsahtavat  nuttukin on sadetakki.  *  Rekimatka hidas on  päällä kovan kivikon,  alla kirskuu jalaspari  seuranaan on ilma vari.  *   ”Ei pääse pukki eksymään  tunturia pidempään,  missä lienee matkan pää  kaikki kun on pimeää”  -tuumi pukki kummissaan  aatoksissa tummissaan.  *  ”Mihin meni Joulumaa  muuttiko se merten taa,  kauas jätti räntämaan  millä saan sen palaamaan”?  *  Kunnes keksi Pukki sen  lohduttavan vastauksen:  ”Ei joulu ole oikeastaan  lunta,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Rusinen: Honkkeli Aatu

    Kuuntelen eteisessä, kuinka kulkusten ääni loittonee ja hiipuu ulos pimeään. Pukki lähti ja meni menojaan. Rupean leikkimään nukella, jonka sain pukilta. Nuken nimi on nyt Hapsu.   Säikähdän kun kuulen eteisestä:  – Kukkuu, kukkuu. Oven takaa se kuuluu, kukkuu uudelleen, se räpistelee tai oikeasti kolistelee. Siellä on iso käki. Nyt se koputtaa oveen. Kuka siellä?   Ovi aukeaa hitaasti. Sieltä rymistelee sisään naapurin setä. Honkkeli Aatu, seisoo jo ovensuussa paketti kädessään. Honkkeliksi häntä ei saa sanoa ääneen, varoitteli äiti minua kerran.  Se on liikanimi. Hänellä on sellaiset holtittomat, pitkät ja laihat kintut. Polvet sojottavat toinen kaakkoon toinen länteen, siis mihin sattuu. Hän seisoo ja tuijottaa siinä hiljaa hymyssä suin kädessään paketti, häikäisevän…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Råback: Joulupukki, GSM 050 0011035 

    Jonna puistaa taas päätään baaripöydän toisella puolella istuvalle Robinille, joka katsoo häntä silmät  sympatiaa tuikkien. Käsissään Jonna pitelee kuluneennäköistä, mustakantista vihkoa. Hän kääntelee sitä kuin jotain hellyyttä tarvitsevaa. Jonna avaa suunsa sanoakseen jotain, muuttaa mielensä, ja hetken kuluttua mutisee: ”Niin moni asia muuttui, kun mummi kuoli. Pienetkin asiat. Totuin jo ajatukseen siitä, että meidän joulupukin yhteystiedot olivat yksi niistä salaisuuksista, jotka hän vei mennessään.”  Robin hymyilee ja nyökkää kohti vihkoa. ”Mun mielestä se, että löysit isoäitisi osoitekirjan on merkki. Hyvä merkki.” Robin nojautuu pöydän ylle. ”Ehkä siitä miehestä olisi hauskaa kuulla sun joulumuistoja. Ja etkö sä halua tietää, kuka teidän pukki oli?”  ”Haluan ja en”, Jonna sanoo hymyillen surullisesti. ”En…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Saarela: Pienestä kydöstä syttyvät suurimmat tulet 

    Oli tavallista lämpimämpi joulu, ja joulupukin porot hädin tuskin selvisivät yläilmojen lämpövirtojen ristiaallokossa. Eiväthän he olleet tottuneet lämpöön jouluna, ja nyt heidän oli lennettävä tuhansia kilometrejä merten halki. Joulupukki ymmärsi porojen ongelman, ja lopulta tajusi laskeutua pienelle saarelle meren tummien aaltojen keskelle. Porot lysähtivät maahan lepäämään ja joulupukki havaitsi etäältä nousevaa savua.  Talo ei ollut suuri, ja suurin osa pihasta oli lumen ja loskan peittämä. Joulupukki ei uskonut, että talossa asui lapsia, mutta voisihan hän olla väärässäkin. Hän ei ollut varma, kuinka hänen pitäisi lähestyä taloa, sillä hän ei tiennyt kuinka vieraanvaraisia asukkaat olivat. Hän tarkisti kartan monta kertaa ja vielä kaikki ulottuvuudetkin, mutta ei vain löytänyt kyseistä saarta mistään.  …

  • JouluTaika Aasit
    kirjallisuus,  lapset,  Tapahtumat, markkinat ja myyjäiset,  Tarinat

    TaikaTarinat Joulupukin kanssa

    Päivitys 28.11.2020: Porvoon JouluTaika-lehden 10-vuotistapahtumat kirjastoissa on peruttu, mutta voit nauttia taikatarinoista joulupukin lukemina verkossa: TaikaTarinat Joulupukin kanssa **** Joulupukki saapuu joulukuussa Porvoon kirjastoille lukemaan lapsille Porvoon JouluTaika -lehden kirjoituskilpailun parhaita tarinoita. Mukaan pukki on myös ottanut kaksi aasiystäväänsä ilahduttamaan lapsia ja vanhempia. Aasit tulevat Hutkon tilalta Pukkilasta, missä Joulupukin eläinystävät viettävät kesälomansa. Lukuhetket tapahtuvat kirjastojen ulkotiloissa, sää- ja koronavarauksella. Tapahtuma on veloitukseton. TID media&events järjestää tapahtuman yhteistyössä Porvoon kirjastojen kanssa. Toivotamme kaikki tervetulleiksi paikalle kuuntelemaan tunnelmallisia joulutarinoita, juomaan glögiä ja tervehtimään pukkia sekä aaseja! Tarinoita luetaan noin puolen tunnin välein. La 5.12. Porvoon kaupunginkirjasto 13:30-15:00 Pe 11.12. Gammelbackan kirjasto 15:00-16:30 Pe 18.12. Kevätkummun kirjasto 15:00-16:30 PS. Olethan terve kuin pukki saapuessasi…

  • Kultaiset lahjapaketit
    Tarinat

    Kultainen lahjapaperi

    JouluTaika-toimitus toivottaa lukijoille rauhaisaa joulua, iloa ja onnea! Jouluaaton tarina on vanhaa englantilaista perua: Vuosikymmeniä sitten asui erään pikkukaupungin laitamilla aviopari viisivuotiaan tyttärensä kanssa. Raha oli tiukalla, mutta tyttö odotti joulua lapsen lailla – jännittyneenä ja toiveikkaana – ja askarteli isosta, vanhasta kenkälaatikosta lahjapaketin vanhemmilleen. Aaton lähestyessä isä ihmetteli, mihin oli kadonnut edellisvuodelta säästynyt kultainen lahjapaperiarkki. Hän rankaisi tytärtä ankarasti, kun sai tietää, että tämä oli käyttänyt kokonaan perheen ainoan, arvokkaan lahjapaperin. Hän myös vaati tyttöä antamaan paperin takaisin, mutta äiti lepytteli isää, ja niinpä, kun aatto koitti, ilmestyi kuusen alle kultaiseen paperiin kääritty paketti. Tytär vei sen isälleen ja sanoi: Hyvää joulua, tämä on teille, äiti ja isä. Isä…

  • Weiste Oy pienet joulukuuset
    perinteet ja tavat,  Tarinat

    Ikivihreä tarina

    Kun joulukuusen juurille lähtee, huomaa pian olevansa keskellä ikivihreää tarinaa. Kertomusta ei edes kannata aloittaa ”jo muinaisista roomalaisista”, vaan on mentävä vielä kauemmas aina luomistapahtumiin asti. Joulukuusi on nimittäin perinteiden jatkumossa osa ikiaikaista kertomusta myyttisestä elämänpuusta. Nykyisin tuntemamme joulukuusen alkukoti on Keski-Euroopassa. Vuodelta 1419 on löytynyt tieto Elsassista, jossa leipurikisällit olivat joulun kunniaksi koristaneet puun omenoilla, päärynöillä, öyläteillä, piparkakuilla ja värjätyillä pähkinöillä. Tunnettu on myös tarina Martti Lutherista, joka oli yöllä kulkiessaan nähnyt tähtien tuikkivan kuusien oksilla sysimustaa taivasta vasten. Kotiin tullessaan hän kaatoi pienen kuusen ja koristeli sen kynttilöillä kiitokseksi siitä, että Jumala oli johdattanut hänet turvallisesti kotiin. Joulukuusen yleistyminen sai alkunsa juuri protestanttisesta Pohjois-Saksasta 1500-luvulla. Ensimmäisiä mainintoja joulukuusista…