• Woman´s Holy War An allegorical 1874 political cartoon print Curier & Ives
    kirjallisuus,  kulttuuri,  tarinat

    Elävä historiikki ihan ”Selvyyden vuoksi”

    Tipattoman tammikuun kunniaksi Teksti: Tiina Sundqvist Artikkelikuva: Ote kuvasta ”Woman’s Holy War. Grand Charge on the Enemy’s Works.” 1874 Curier&Ives, New York. Saatoit hämmentyä otsikoinnista, sillä historialliset asiat eivät yleensä kuulu elävien kirjoihin. Joulukuussa 2020 ilmestynyt Porvoon Raittiusseuran historiikki Selvyyden vuoksi on kuitenkin juuri elävien kirja. Sitä lukiessa edellisten vuosisatojen Porvoo herää eloon, ja tarina jatkuu tähän päivään tutustuttaen meidät joukossamme kulkeviin raittius-lähettiläisiin ja virvoittaviin selviytymistarinoihin. Toimittaja, kulttuurihistorioitsija Tuula Lukic on tehnyt suurenmoista tutkimustyötä Porvoon Raittiusseuran historiikkia kirjoittaessaan etsimällä museoiden arkistoista käsiinsä vanhaa kirjeenvaihtoa ja jäljittämällä raittiusseurassa vaikuttaneiden ihmisten tarinoita. Hän on onnistunut liittämään Porvoon Raittiusseuran vaiheet laajempaan, koko Suomea koskevaan yhteiseen tarinaan. Tahdonvoimaa ja tavoitteita Jo seuran ensimmäinen puheenjohtaja,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Elävä historiikki ihan ”Selvyyden vuoksi”
  • TaikaTarinat joulupukin kanssa
    lapset,  tarinat

    TaikaTarinat Joulupukin kanssa

    Tänä jouluna jaamme joulumieltä satumaisilla TaikaTarinoilla Youtube-kanavamme kautta. Kuuntele ja eläydy Joulupukin ihaniin lukuhetkiin JouluTaika-lehden 10-vuotiskirjoituskilpailun parhaiden satujen parissa. Näiden tarinoiden myötä toivotamme kaikille iloista joulua ja onnea tulevaan vuoteen! Soittolistalle pääset tästä linkistä: https://www.youtube.com/channel/UCeVwAHztgulmcPugosgE-MQ Tähtiyön tarina JouluTaika-lehden 10-vuotiskirjoituskilpailuun saapui 65 uskomattoman upeaa erilaista kertomusta ja joulumuistoa eri puolilta Suomea. Raadin tehtävänä oli ensin poimia tästä joukosta kymmenkunta parasta, joista sitten valikoitui voittaja, Päivi Miettisen Tapahtui tähtiyönä. Tähtiyötarina kertoo pienen poron taianomaisesta kohtaamisesta Joulupukin kanssa. Se sai myös raadin hehkumaan sanallisesti: ”Hieno sadunomaisuus, joka välittyy myös kieleen – sen keveään kauneuteen sekä luontokuvauksiin. Pieni poro kohtaa lempeyttä ja hyvyyttä, sen yksinäisyys vaihtuu pukin porojen taikapiiriin ja tähtien loisteeseen. Tarina etenee,…

  • kirjallisuus,  tarinat

    Miettinen: Tapahtui tähtiyönä

    Kaukana tuolla, siellä missä revontulet tanssien heiluttelevat hameitaan, seisoi korkealla tunturin laella pieni poro. Pakkanen narskui sen sorkkien alla ja hengitys muuttui kirkkaiksi jääkiteiksi, jotka vierivät tunturin rinnettä alas ja helisivät mennessään kuin pienet tiukuset. Poro katseli revontulien kisailua taivaan kannella, tähtien tuiketta niiden takana ja kummasteli kuuta. Se olisi halunnut hypätä mukaan revontulien tanssiin ja juosta pitkin samettista, tummansinistä yötä niin, että sen sarviin olisi tarttunut tähtiä. Niitä kaikkein kauneimpia, joita kuvitella saattoi.   Tunturin juurella kuuset torkkuivat unisina valkoisissa nutuissaan ja pitivät lämpimänä niiden luota suojaa etsimään tulleita lintuja. Oksien alle käpertynyt kettu pörhisti häntänsä, painoi kuononsa syvälle häntätupsun sekaan ja asetteli käpälänsä niin, ettei pakkanen päässyt nipistelemään sitä.…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Miettinen: Tapahtui tähtiyönä
  • kirjallisuus,  tarinat

    Aho: Liisi ja joulupukki

    Liisi oli viisivuotias, iloinen tyttö, mutta tänään Liisiä jännitti aivan kamalasti. Liisin päiväkodissa oli joulujuhlat. Päiväkoti sijaitsi vanhassa huvilassa, siinä oli monta huonetta ja huoneiden keskellä suuri sali. Joulujuhlat pidettiin illalla.  Oli pimeää ja tunnelmallista, valkoinen lumi peitti päiväkodin pihamaata. Kaikki lapset, vanhemmat, mummit ja vaarit kokoontuivat suureen saliin, jossa lapset esittivät ohjelmaa.   Liisi oli mukana laululeikissä Kello löi jo viisi. Siinä ollaan matkalla joulukirkkoon ja lauletaan lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää. Liisi oli leikissäkin Liisi, se oli aika hassua. Liisiä alkoi nipistää vatsasta, mitä lähemmäksi esitysvuoro tuli.   Nyt, juuri nyt Anna näytti merkin. Lasten täytyi siirtyä viereiseen huoneeseen odottamaan. Pian olisi heidän vuoronsa. Liisi pomppasi penkiltä,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Aho: Liisi ja joulupukki
  • kirjallisuus,  tarinat

    Ansas: Kadonneen yksisarvisen tapaus

    Olipa kerran joulu. Kissa nimeltä Kinuski ja yksisarvinen nimeltä Sateenkaari ja kilpikonna nimeltä Toffee päättivät viettää sen yhdessä. Mutta ilkeä pääsiäisnoita halusi tuhota koko joulun, koska hän halusi, että pääsiäinen olisi kaikista suosituin juhla.  Noita tiesi, että yksisarvisella oli taikavoimia. Yksisarvinen osasi teleportata itsensä toisiin paikkoihin. Noita aikoi ryöstää yksisarvisen ja kirota sen niin, että yksisarvinen teleporttaisi itsensä jouluaattona kaikkiin koteihin ja ryöstäisi lasten lahjat.  Kun yksisarvinen nukkui, noita lensi hiirenhiljaa luudallaan paikalle ja tunki yksisarvisen säkkiin. Säkin taikakangas esti yksisarvista teleporttaamasta itseään pois säkistä. Linnassaan Pääsiäissaarella noita juotti yksisarviselle taikajuomaa huijaamalla, että se oli vettä. Niin noita sai yksisarvisen valtaansa.  Kissa ja kilpikonna etsivät yksisarvista kaikkialta, mutta eivät löytäneet tätä mistään. He kiersivät koko maapallon, mutta yksisarvista…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Ansas: Kadonneen yksisarvisen tapaus
  • kirjallisuus,  tarinat

    Honkanen: Joulutarina

    Pitkästä aikaa oli tulossa oikea valkea joulu. Aattoilta pimeni, oli pakkasta ja satoi hiljalleen lunta. Tästä huolimatta Teijo Murola oli vihainen. Hän oli lähtenyt pihalle joulupukkia vastaan, pukki oli myöhässä ja Teijoa paleli.   Joulu oli menossa pilalle. Kaikki oli alkanut maksalaatikosta. Kinkku ja suurin osa muista joulun tykötarpeista oli hankittu ajoissa. Edellisiltana vaimo oli laittanut Teijon ostamaan vielä puuttuvia tavaroita. Teijo oli pyörinyt kaupassa muiden stressaantuneiden ihmisten joukossa ja oli mielestään muistanut kaiken. Airi-vaimo oli huomannut kotona, että maksalaatikko oli unohtunut. Maksalaatikko kuului ehdottomasti joulupöytään. Joulu ei kerta kaikkiaan tule ilman maksalaatikkoa. Näin ilmoitti Airi Teijolle.  Unohdus saattoi olla alitajuinen, sillä Teijo inhosi maksalaatikkoa.   Aattoaamuna Teijo oli mennyt lähikauppaan korjaamaan…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Honkanen: Joulutarina
  • kirjallisuus,  tarinat

    Hyvärinen: Yksinäinen

    Joulupukin postitoimistoon saapuu loputtomana tulvana kirjeitä, joissa esitetään monenlaisia toiveita. Kaikkia toiveita Joulupukki ei pysty toteuttamaan, mutta hän yrittää parhaansa mukaan ilahduttaa jokaista ⎼ se on hänen elämäntehtävänsä.  Kerran Joulupukki sai tällaisen kirjeen Hilla-nimiseltä tytöltä:  Hei Joulupukki  Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut. En tiedä, voitko toteuttaa toivettani, mutta toivon vain yhtä asiaa: tahtoisin saada ystävän.  Minulla ei ole yhtään ystävää. Minulla on äiti ja isä ja olen heistä kiitollinen. Mutta se ei ole sama asia.  Katselen sivusta kun muut leikkivät yhdessä. Vaikka haluaisin, en uskalla mennä mukaan, eikä kukaan pyydä minua.  Onko minussa jotain vikaa? En halua olla enää yksinäinen. Voisitko auttaa?  Terveisin,  Hilla        Suuria…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvärinen: Yksinäinen
  • kirjallisuus,  tarinat

    Itänen: Pukin joulumuisto vuodelta 1920

    Kaikkien niiden vuosisatojen aikana, mitä olen perheiden luona jouluaattona kiertänyt, on sattunut arvatenkin monenlaista kommellusta. Joku niistä on ollut vähän harmillinen ja joku toinen taas huvittava tai jopa ratkiriemukas. Mutta on sekaan mahtunut monta herkkää hetkeäkin. Yksi mieleenpainuvimmista sellaisista tapahtui sata vuotta sitten Porvoossa. Kansalaissodassa haavoittuneella miehellä oli iso perhe. Vaimo ja viisi lasta. Kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vammojensa takia mies ei pystynyt enää täysipainoiseen työhön, eikä näin ollen kyennyt enää kunnolla huolehtimaan perheestään. Vaimon satunnaisten ompelutöiden avulla he yhdessä pystyivät hankkimaan hädin tuskin lapsille jokapäiväisen ruokansa. Joululahjoihin ei rahaa riittänyt ollenkaan. Sen tiesivät lapsetkin jo ennestään. He eivät olleet läheskään ainoa kurjuudessa elävä perhe. Pukin muori oli selvillä…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Itänen: Pukin joulumuisto vuodelta 1920
  • kirjallisuus,  tarinat

    Kangas: Kuusenkerkkä ja kulkunen

    Minä tiedän, miten tärkeitä tarinat ovat. Siksi haluan kertoa sinulle omani. Haluan kertoani tarinani, joka juontaa juurensa monen monituisen vuodenkierron taakse. En halua, että tarinani peittyy unohduksen varjoon, kunnes kukaan ei muista, kuka sen kertoi tai kuinka se alun perin meni. Oletko valmis kuulemaan sen? Ja ennen kaikkea: oletko valmis uskomaan sen?  Minä tiedän, että olen jo vanha. En enää kipaise tarkkailureittiä yhtä nopeasti kuin nuorempana. En ole enää yhtä ketterä kapuamaan aitojen yli kuin ennen. Näköni ja kuulonikin ovat jo heikentyneet, mutta muistini minulla on yhtä kirkas kuin Lapin kristalliset jääpuikot. Ihmismielellä on tapana unohtaa tapahtumat, kääntää asiat toisin, lisätä tarinoihin omiaan tai jättää jotain kertomatta. Mutta nyt minä,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Kangas: Kuusenkerkkä ja kulkunen
  • kirjallisuus,  tarinat

    Mailasalo: Pyhän Nikolauksen jouluyö

    Joulupukkeja ja heidän tapaisiaan henkilöitä ei tietenkään ole ollut vain yksi, vaan monta ympäri maailmaa. Täällä pohjolassa asusti Kekripukki suurine sarvineen, josta myöhemmin tuli Joulupukki. Hän muutti sittemmin asumaan Korvatunturille apulaistensa, tonttujen, kanssa. Hän ei käy koskaan Korvatunturin itäisimmällä huipulla, sillä se kuuluu Venäjälle ja venäläisillä on oma Pakkasukkonsa. Joulupukin ja Pakkasukon kerrotaan tehneen sopimuksen, jonka mukaan he eivät astu toistensa maaperille. Pukki ja Ukko nimittäin tuntevat parhaiten minkälaisista lahjoista oman maan kansalaiset pitävät, joten he näkevät, että se on kaikkien parhaaksi, varsinkin pienten lasten. Tosin erityisluvalla ja vitkastelematta joulupukki käy nopeasti jakamassa lahjat Venäjän suomalaisille ja Pakkasukko Suomen venäläisille, jos he niin toivovat.  Rooman keisarikunnan alueella, nykyisen Lounais-Turkin muinaisessa…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Mailasalo: Pyhän Nikolauksen jouluyö
  • kirjallisuus,  tarinat

    Murtonen: Pukin nimi

    Tuijotamme kaikki viisi tuvan ovea. Eteisestä kuuluu ähinää ja ryminää; jännitys näkyy lasten kasvoista. Pienempien leuka väpättää itkua hakien, rohkein meistä haparoi avaamaan ovea. Esiin työntyy karvainen otus. Mielestäni pelokkeen päähine muistuttaa nurin käännettyä karvahattua. Turkki taasen poikkeaa tavallisesta asusteesta. Tässä laitoksessa karvoja on ainakin ulospäin, sisäpuolesta ei saa selvää. Kaikkien huomio kääntyy enoon, joka menee vetämään pukin avuksi isoa, kukkuroillaan olevaa pärekoria. Enolla, joka asuu kaupungissa, on tänä viikonloppuna normaalia suurempi reppu pestäväksi tuotavaa pyykkiä.  Lahjojen jakoon kuuluvan pakollisen kiltteyskuulustelun ja hätäisen laulun jälkeen isä lähtee auttamaan pukkia seuraavaan taloon.  Me lapset pääsemme lahjojen kimppuun. Hieman kummastelemme pukin liukkaita jalkineita. On varmaan hyvä, että isä menee auttamaan pukin turvallisesti…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Murtonen: Pukin nimi
  • kirjallisuus,  tarinat

    Nuutinen: Porot aivan murheissaan

    Porot aivan murheissaan  nojailevat valjaissaan,  tonttujoukko rekeen pakkaa  lahjakuormaa tohkeissaan.  *                  On räntä vienyt revontulet  mustaa taivas hehkuttaa,  kadonnut on tähtiloisto  yltä jängän, paljaan maan.  *  Rekivällyyn sujauttaa  joulumuori glögilestin,  Pukkia se ilahduttaa  päähän vetää sydvestin.  *  Porotkin nyt kavahtavat  poissa kun on piippalakki,  surusilmin katsahtavat  nuttukin on sadetakki.  *  Rekimatka hidas on  päällä kovan kivikon,  alla kirskuu jalaspari  seuranaan on ilma vari.  *   ”Ei pääse pukki eksymään  tunturia pidempään,  missä lienee matkan pää  kaikki kun on pimeää”  -tuumi pukki kummissaan  aatoksissa tummissaan.  *  ”Mihin meni Joulumaa  muuttiko se merten taa,  kauas jätti räntämaan  millä saan sen palaamaan”?  *  Kunnes keksi Pukki sen  lohduttavan vastauksen:  ”Ei joulu ole oikeastaan  lunta,…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Nuutinen: Porot aivan murheissaan
  • kirjallisuus,  tarinat

    Rusinen: Honkkeli Aatu

    Kuuntelen eteisessä, kuinka kulkusten ääni loittonee ja hiipuu ulos pimeään. Pukki lähti ja meni menojaan. Rupean leikkimään nukella, jonka sain pukilta. Nuken nimi on nyt Hapsu.   Säikähdän kun kuulen eteisestä:  – Kukkuu, kukkuu. Oven takaa se kuuluu, kukkuu uudelleen, se räpistelee tai oikeasti kolistelee. Siellä on iso käki. Nyt se koputtaa oveen. Kuka siellä?   Ovi aukeaa hitaasti. Sieltä rymistelee sisään naapurin setä. Honkkeli Aatu, seisoo jo ovensuussa paketti kädessään. Honkkeliksi häntä ei saa sanoa ääneen, varoitteli äiti minua kerran.  Se on liikanimi. Hänellä on sellaiset holtittomat, pitkät ja laihat kintut. Polvet sojottavat toinen kaakkoon toinen länteen, siis mihin sattuu. Hän seisoo ja tuijottaa siinä hiljaa hymyssä suin kädessään paketti, häikäisevän…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Rusinen: Honkkeli Aatu
  • kirjallisuus,  tarinat

    Råback: Joulupukki, GSM 050 0011035 

    Jonna puistaa taas päätään baaripöydän toisella puolella istuvalle Robinille, joka katsoo häntä silmät  sympatiaa tuikkien. Käsissään Jonna pitelee kuluneennäköistä, mustakantista vihkoa. Hän kääntelee sitä kuin jotain hellyyttä tarvitsevaa. Jonna avaa suunsa sanoakseen jotain, muuttaa mielensä, ja hetken kuluttua mutisee: ”Niin moni asia muuttui, kun mummi kuoli. Pienetkin asiat. Totuin jo ajatukseen siitä, että meidän joulupukin yhteystiedot olivat yksi niistä salaisuuksista, jotka hän vei mennessään.”  Robin hymyilee ja nyökkää kohti vihkoa. ”Mun mielestä se, että löysit isoäitisi osoitekirjan on merkki. Hyvä merkki.” Robin nojautuu pöydän ylle. ”Ehkä siitä miehestä olisi hauskaa kuulla sun joulumuistoja. Ja etkö sä halua tietää, kuka teidän pukki oli?”  ”Haluan ja en”, Jonna sanoo hymyillen surullisesti. ”En…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Råback: Joulupukki, GSM 050 0011035 
  • kirjallisuus,  tarinat

    Saarela: Pienestä kydöstä syttyvät suurimmat tulet 

    Oli tavallista lämpimämpi joulu, ja joulupukin porot hädin tuskin selvisivät yläilmojen lämpövirtojen ristiaallokossa. Eiväthän he olleet tottuneet lämpöön jouluna, ja nyt heidän oli lennettävä tuhansia kilometrejä merten halki. Joulupukki ymmärsi porojen ongelman, ja lopulta tajusi laskeutua pienelle saarelle meren tummien aaltojen keskelle. Porot lysähtivät maahan lepäämään ja joulupukki havaitsi etäältä nousevaa savua.  Talo ei ollut suuri, ja suurin osa pihasta oli lumen ja loskan peittämä. Joulupukki ei uskonut, että talossa asui lapsia, mutta voisihan hän olla väärässäkin. Hän ei ollut varma, kuinka hänen pitäisi lähestyä taloa, sillä hän ei tiennyt kuinka vieraanvaraisia asukkaat olivat. Hän tarkisti kartan monta kertaa ja vielä kaikki ulottuvuudetkin, mutta ei vain löytänyt kyseistä saarta mistään.  …

    Kommentit pois päältä artikkelissa Saarela: Pienestä kydöstä syttyvät suurimmat tulet 
  • JouluTaika Aasit
    kirjallisuus,  lapset,  tapahtumat,  tarinat

    TaikaTarinat Joulupukin kanssa

    Päivitys 28.11.2020: Porvoon JouluTaika-lehden 10-vuotistapahtumat kirjastoissa on peruttu, mutta voit nauttia taikatarinoista joulupukin lukemina verkossa: TaikaTarinat Joulupukin kanssa **** Joulupukki saapuu joulukuussa Porvoon kirjastoille lukemaan lapsille Porvoon JouluTaika -lehden kirjoituskilpailun parhaita tarinoita. Mukaan pukki on myös ottanut kaksi aasiystäväänsä ilahduttamaan lapsia ja vanhempia. Aasit tulevat Hutkon tilalta Pukkilasta, missä Joulupukin eläinystävät viettävät kesälomansa. Lukuhetket tapahtuvat kirjastojen ulkotiloissa, sää- ja koronavarauksella. Tapahtuma on veloitukseton. TID media&events järjestää tapahtuman yhteistyössä Porvoon kirjastojen kanssa. Toivotamme kaikki tervetulleiksi paikalle kuuntelemaan tunnelmallisia joulutarinoita, juomaan glögiä ja tervehtimään pukkia sekä aaseja! Tarinoita luetaan noin puolen tunnin välein. La 5.12. Porvoon kaupunginkirjasto 13:30-15:00 Pe 11.12. Gammelbackan kirjasto 15:00-16:30 Pe 18.12. Kevätkummun kirjasto 15:00-16:30 PS. Olethan terve kuin pukki saapuessasi…

    Kommentit pois päältä artikkelissa TaikaTarinat Joulupukin kanssa
  • Joulupukin reki taivaalla
    tarinat,  Yleinen

    Lennätä meille tarinasi – Kirjoituskilpailu

    Joulupukin kootut tarinat Joulupukin omat toiveet täyttyvät jouluna kaikissa hymyilevissä kasvoissa. Näin Joulupukki kertoi JouluTaika-lehden haastattelussa vuonna 2016. Joulupukki on ehtinyt satojen vuosien aikana kokea monenlaista, ja nyt me haluaisimme antaa Joulupukille lahjan, ikään kuin muistelmat, kootut tarinat. Mikäpä olisikaan sopivin aika kuin ensi vuoden joulu, kun JouluTaika täyttää 10 vuotta! Osallistu kirjoituskilpailuun Juuri sinulla on se tärkein tarina, joka voi juontaa juurensa vaikka tuhannen vuoden takaa, toisista todellisuuksista tai ikimuistoisista jouluaaton hetkistä. Ehkä Joulupukki on kertonut juuri sinulle jotakin ainutkertaista elämästään? Lähetä joulupukki-tarinasi meille sähköpostilla: joulu(a)tuulet.fi tai kirjeitse TT-Tuulet Kustannus Oy, Huvilakatu 8, 06100 Porvoo. Parhaat tarinat julkaistaan. Luvassa myös jouluisia yllätyspalkintoja. Tekstilaji: vapaa Pituus: max 5 000 merkkiä…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Lennätä meille tarinasi – Kirjoituskilpailu
  • Kultaiset lahjapaketit
    tarinat

    Kultainen lahjapaperi

    JouluTaika-toimitus toivottaa lukijoille rauhaisaa joulua, iloa ja onnea! Jouluaaton tarina on vanhaa englantilaista perua: Vuosikymmeniä sitten asui erään pikkukaupungin laitamilla aviopari viisivuotiaan tyttärensä kanssa. Raha oli tiukalla, mutta tyttö odotti joulua lapsen lailla – jännittyneenä ja toiveikkaana – ja askarteli isosta, vanhasta kenkälaatikosta lahjapaketin vanhemmilleen. Aaton lähestyessä isä ihmetteli, mihin oli kadonnut edellisvuodelta säästynyt kultainen lahjapaperiarkki. Hän rankaisi tytärtä ankarasti, kun sai tietää, että tämä oli käyttänyt kokonaan perheen ainoan, arvokkaan lahjapaperin. Hän myös vaati tyttöä antamaan paperin takaisin, mutta äiti lepytteli isää, ja niinpä, kun aatto koitti, ilmestyi kuusen alle kultaiseen paperiin kääritty paketti. Tytär vei sen isälleen ja sanoi: Hyvää joulua, tämä on teille, äiti ja isä. Isä…

  • Kultaa suitsuketta ja mirhaa, loppiainen ja kolmen kuninkaan juhla
    perinteet ja tavat,  tarinat,  Vuosi 2017 artikkelit,  Yleinen

    Kultaa, suitsuketta ja mirhaa

    Loppiainen, joulun lopetus. On jälleen aika siirtyä joulusta uuteen aikaan kohti kevättä. JouluTaika siirtyy myös pitkälle levolle seuraavan joulun odotuksiin. Tänään, lauantaina 6.1.2018, vietämme loppiaista, jonka perinteissä on uskomattoman kiehtovia käänteitä. JouluTaika-verkkolehden tämän joulun viimeinen artikkeli tekee matkaa kauas loppiaisperinteiden juurille. Parituhatta vuotta sitten vaelsi ryhmä ihmisiä halki tietymättömien teiden kohti heille tärkeää päämäärää. Emme tiedä, kuinka monta tuossa joukossa oli ja mistä he olivat tarkalleen ottaen matkalle lähteneet. Raamattu kertoo heidän tulleen idästä, ja he seurasivat tähteä, joka lopulta johdatti heidät Betlehemiin. Saavuttuaan vastasyntyneen Jeesus-lapsen seimelle he kunnioittivat häntä Messiaana antamalla kuninkaallisen arvon mukaisia lahjoja: kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Tämä Raamatun kertomus on monille tuttu tiernapoika-perinteen kautta. Tiernapoikien laulunäytelmä…

  • Anna ja Ahto Talvitie
    lapset,  perinteet ja tavat,  tarinat,  Vuosi 2017 artikkelit,  Yleinen

    Suomi 100 vauva

    Talvitien perheen jouluisessa äänimaisemassa soivat kauneimmat joululaulut, vihannessilppuri sekä Suomen itsenäisyyden juhlavuotena syntyneen Ahton jokellus. lta hämärtyy, rauhaisalla Aunelanmäellä laskeudutaan joulun tunnelmiin. Anna ja Sauli Talvitien kodissa rytmiä ei kuitenkaan ohjaa niinkään auringonlasku tai vuodenaika, vaan perheen pienin, huhtikuussa syntynyt Ahto. Hän on yksi 100-vuotiaan Suomen vauvoista. Lapsi on luonnollisesti muuttanut Annan ja Saulin arkea, ajatteluakin. Myös jouluvalmistelut saavat uusia sävyjä. Vauva-aika tuntuu vierähtävän nopeasti, joten on elettävä hetkessä, tässä ja nyt. – Pimeän ajan saapuessa tuntuu ihanalta valmistautua jouluun, ja kun Ahto on mukana, joulua odottaakin nyt enemmän, Anna miettii. Vanhemmat kuvailevat Ahtoa hyväntuuliseksi hepuksi. Vauva kulkee mukana aina kun mahdollista, siis lähes aina. Joulun alla mennään yhdessä ainakin…

  • Enkelikoriste Porvoon Vanhan kaupungin jouluikkuna
    kirkko,  tarinat,  Vuosi 2017 artikkelit,  Yleinen

    Enkelit, tarua vai totta

    Enkeleitä ajatellessa tulee ensimmäiseksi mieleen suojelusenkeli. Monet muistavat maalauksen, jossa naishahmoinen enkeli suojelee pienen tytön ja pojan virran ylitystä lahoa siltaa pitkin. Tuttu on myös sanonta ”enkeleitä oli matkassa” kun ihminen selviytyy onnettomuudesta vammoitta. Suomalaisista enkeleiden olemassaoloon uskoo vakaasti 28 ja pitää todennäköisenä 19 prosenttia (lähde: Yle). Yliluonnolliseen uskoo joka kolmas suomalainen. Tiedemaailma on usein kääntänyt selkänsä yliluonnollisille kokemuksille ja niiden vaikutuksille. Asiaa on viime vuosina ryhdytty tutkimaan akateemisesti. Vuodesta 2013 on Turun yliopiston professori Marja-Liisa Honkasalon johdolla selvitetty yliluonnollisia kokemuksia ”Ihmisen mieli” -tutkimusohjelmassa. Helsingin yliopiston uskontotieteiden professori Terhi Utriainen puolestaan tutkii ihmisiä, jotka uskovat voivansa kommunikoida enkeleiden kanssa. Tampereen yliopiston tutkijalta Jeena Ranckelta on vastikään ilmestynyt aiheesta väitöskirjan pohjalta…

  • Porvoon museon joulupöytä à la Ville Vallgren 2017
    kulttuuri,  museot,  näyttelyt,  tarinat,  Vuosi 2017 artikkelit

    Ville Vallgrenin joulu

    Herkullinen Porvoo Kaikkien porvoolaisten herkkusuiden esikuva, kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940), on tänä vuonna saanut ihan oman kattauksensa keskelle jouluista vanhaa Porvoota, synnyinkaupunkiaan. Vanhan raatihuoneen suuressa salissa siirrytään ajassa vuoteen 1917. Ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuomat pulavuodet ovat saaneet Villen tarttumaan kynään ja kirjoittamaan gastronomisen uskontunnustuksensa ”Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja”. Kieltolaki (1919-1932) odottaa vielä tuloaan. Ville on raatihuoneen saleissa hengessä mukana ja kehottaa nauttimaan Porvoon joulusta, hyvästä ruuasta ja juomasta, silmänruokaa unohtamatta – kauneuden ystävä kun on. Tämä hurmaava seuramies viihtyisi varmasti jouluisen Porvoon herkkuparatiisissa, sen loistavissa ravintoloissa ja kahviloissa. Yhtä jos toista lisuketta löytyisi myös hänen iloisiin illanviettoihinsa viehättävistä pikkuputiikeista ja runsailta joulumarkkinoilta. Joulupöytä 1917 à la Ville Vallgren, Vanha raatihuone…

  • Varpunen jouluaamuna, joululaulujen historiaa
    kirkko,  kulttuuri,  musiikki,  perinteet ja tavat,  tapahtumat,  tarinat,  Vuosi 2017 artikkelit

    Joululaulut soivat

    Leila Toffer-Kares kirjoittaa joululaulujen historiasta. Suomalaisessa joululauluperinteessä on kolme kerrostumaa, keskiaikaiset Piae Cantiones -kokoelman laulut, perinteiset jouluvirret sekä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa käyttöön tulleet joululaulut. Suuri osa maamme rakkaimmista joululauluista on lähtöisin viimeksi mainitulta ajalta. Suomenkielellä painettuja joululauluja on ilmestynyt n. 2300, mutta kantaohjelmistona on vain 20 – 30 laulua. Piae Cantiones ecclesiasticae et scholasticae veterum Episcoporum (Vanhojen piispojen hurskaita kirkko- ja koululauluja) -laulukokoelma ilmestyi 1582 Greifswaldissa Saksassa. Valtaosa kokoelman lauluista liittyy kirkkovuoden kolmeen suureen juhlaan, jouluun, pääsiäiseen ja helluntaihin. Suomessa teinit esittivät näitä lauluja keskiajalla ja uuden ajan alkuvuosikymmeninä. 1900-luvun alussa Piae Cantiones -laulut kokivat renessanssin kun Heikki Klemetti sovitti niitä sekakuoroille. Suomalainen virsikirja on aina sisältänyt myös…

  • joulun tähti joulun taika
    tarinat,  Yleinen

    Liikettä tähtitaivaalla

    Joulunvietto on vuodenaikaiskalenterissa sijoittunut alun perin talvipäivänseisaukseen, jolloin yö on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimmällään ja jonka jälkeen valoisan ajan osuus alkaa vähitellen taas lisääntyä. Tähtitaivaan tutkiminen ja avaruuden äärettömyyden ihmettely ovat kuuluneet ihmisluontoon ammoisista ajoista alkaen. Jo kaukaiset, luonnonrytmin mukaan eläneet esi-isämme tarkkailivat kuunkiertoa ja loivat havainnoistaan ensimmäisiä kalentereita. Varhaisin arkeologinen löytö, joka viittaa kuukalenteriin, on tehty Ranskassa. Luunkappaleelle tehdyt merkinnät on ajoitettu noin 30 000 vuoden taakse. Taivaankappaleiden liikkeet yhdistettiin elämänkiertoon, vuorovesiin, sadekausiin ja muihin luonnonilmiöihin. Merkittäviä siirtymäaikoja alettiin viettää erilaisin riittimenoin. Näitä ”taivaallisia” käänteitä ovat keskitalven ja keskikesän seisauspäivä, aivan kuten kevään ja syksyn tasauspäivä, jolloin arkikielellä sanottuna päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Muinaisen roomalaisen kalenterin mukaan talvipäivänseisaus oli…

  • Koristeltu joulupipari
    perinteet ja tavat,  tarinat,  Yleinen

    Annan päivän piparit

    Annan päivänä 9.12. aloitettiin entisaikaan joulunvalmistelut leipomisineen. Sanottiin myös, että »Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan», mutta keskitytään nyt ensin leipomuksiin ja erityisesti piparkakkuihin. Sillä mitä olisikaan joulu ilman pipareita? On hauskaa, että suomalaiseen jouluun kuuluu myös eksoottisia tuoksuja ja makuja, kuten kaneli, inkivääri ja neilikka, nuo piparkakun herkulliset mausteet. Piparkakkuja ei Suomessa 1700-luvun alussa maisteltu juuri muualla kuin kartanoissa ja säätyläisten kodeissa. Tämä mausteinen herkku rantautui maahamme kuinkas muuten kuin Ruotsin kautta. Piparkakun nimi tulee maustepippurista, jota käytettiin pipareiden ainesosana Saksassa erityisesti 1600-luvulla. Nürnbergin seutu on yhä tunnettu pipareistaan, joita kutsutaan nimillä Lebkuchen tai Pfefferkuchen. Ensimmäiset maininnat piparileipureista ovat Ulmista vuodelta 1296 ja Nürnbergistä vuonna 1395. Myös piparkakkutalon suosio…