Tuijotamme kaikki viisi tuvan ovea. Eteisestä kuuluu ähinää ja ryminää; jännitys näkyy lasten kasvoista. Pienempien leuka väpättää itkua hakien, rohkein meistä haparoi avaamaan ovea. Esiin työntyy karvainen otus. Mielestäni pelokkeen päähine muistuttaa nurin käännettyä karvahattua. Turkki taasen poikkeaa tavallisesta asusteesta. Tässä laitoksessa karvoja on ainakin ulospäin, sisäpuolesta ei saa selvää. Kaikkien huomio kääntyy enoon, joka menee vetämään pukin avuksi isoa, kukkuroillaan olevaa pärekoria. Enolla, joka asuu kaupungissa, on tänä viikonloppuna normaalia suurempi reppu pestäväksi tuotavaa pyykkiä.
Lahjojen jakoon kuuluvan pakollisen kiltteyskuulustelun ja hätäisen laulun jälkeen isä lähtee auttamaan pukkia seuraavaan taloon. Me lapset pääsemme lahjojen kimppuun. Hieman kummastelemme pukin liukkaita jalkineita. On varmaan hyvä, että isä menee auttamaan pukin turvallisesti matkaan.
Jouluaamuna varhain teemme perinteisen retken joulukirkkoon. Palattuamme tiukujen soidessa alamme olla hereillä. Jäämme ulos leikkimään. Joku veljeksistä huomaa kahdet mutkittelevat jäljet lumessa. Jälkiura oikaisee karjahaan läpi Pentin taloon vievää polkua kohti. Veksi keksii, että siitä isä on ohjannut pukkia seuraavaan kohteeseen. Lähetämme pikkusiskon sisälle, ja muu joukko lähtee seuraamaan mutkaista jälkivanaa.
Isä näkyy kääntyneen takaisin vanhan suon veräjältä. Pukki on mutkaillut saarekkeita pitkin suon toista päätä kohden. Joissakin kohdin ojien ylitys on tuottanut lahjojen jakajalle vaikeuksia. Suurimman ojan kohdalla on paljon jälkiä, aivan kuin hevonen olisi piehtaroinut. Hanski huomaa jotain kiiltävää lumen seasta. Ensin luulemme pukin pudottaneen lahjan, mutta yllätykseksemme löydös onkin lasipullo. Pullon kyljessä on nimilappu ja siinä lukee Jalo tai sinnepäin. Arvelemme, että huonosti paketoitu lahja kuuluu Jalolle.
Mutkittelemme jälkiä pitkin Pentin taloon. Pentti on hämmästyneen ja hieman nuhruisen näköinen avattuaan oven. Kyselemme, olisiko unisella miehellä tietoa Jalo-nimisestä pojasta, jolta puuttuu ainakin yksi lahja. Väsyneellä jututettavalla ei ole minkäänlaista tietoa Jalo-poloisesta.
Mietimme hetkisen porukalla, mitä löytölahjalle tehtäisiin. Lopulta Pentti arvelee lasiesineen olevan pukin oma mehupullo, koska värikin on ruskea ja pullo puolillaan. Meistäkin tuntuu luonnolliselta, että sellaisissa varusteissa tulee kuuma ja jano. Paavo ehdottaa, että silloinhan pukin nimen täytyy olla Jalo. Kaikkien mielestä parempaa nimeä ei mukavalla lahjojen jakajalla voisi olla. Pentti lupaa vielä toimittaa juomapullon ystävällisesti oikealle omistajalle. Pienimmät edessä tyytyväinen jono palailee mutkajälkiä takaisin kotiin.
Esko Murtonen