• CF-Design
    DesignJoulu

    Pienestä pajasta ajatonta designia

    Vanhan Porvoon kupeesta löytyy porvoolaista tyyliä huokuva puutalo, jonka pihassa mitä tunnelmallisin pieni paja. Sen ovella oli vastassa CF-Designin Catharina Forsström toivottamassa meidät tervetulleiksi keramiikan maailmaansa.  Sisään astuessa huomaa heti keramiikan yltäkylläisyyden. Joka nurkasta löytyy jotain mielenkiintoista katseltavaa. Pajassa Catharina tekee pääosassa käyttökeramiikkaa. ”Kun kaksi vuotta sitten muutettiin maalta tänne, tästä vanhasta puuvajasta tuli pajani ja ahkerasti on käytössä ollutkin. Täällä on ihana viettää aikaa ja fiilistellä, pyytää ihmisiä pajalle juomaan teetä” Catharina kertoo. ”Aikoinaan käytin tosi paljon valkoista lasitetta, sittemmin on tullut lisää värejä. Tällä hetkellä tykkään tosi paljon vaaleanharmaasta, se on sellainen raffimpi sävy.” Kuvioinnissa hän käyttää muun muassa pitsiliinoja ja brodeerattua kangasta, josta jää kaunis pinta kaulimalla. …

  • Marjut Kalin lasipajalla, kastemalja käsissä
    DesignJoulu,  Taide, museot ja näyttelyt,  Tapahtumat, markkinat ja myyjäiset

    ”Lasi on sielullinen kotini”

    Lasitaiteilija Marjut Kalin konservoi monta sataa vuotta vanhoja kirkkojen lasimaalauksia, luo omia uniikkitöitä ja rakastaa lasia materiaalina. Töiden kautta välittyvät maailmalle myös omat ajatukset.

  • Dreijaus
    DesignJoulu,  perinteet ja tavat,  Taide, museot ja näyttelyt,  Tapahtumat, markkinat ja myyjäiset

    Porvoosta muotoilun mekka

    Taidekäsityöstä ja muotoilusta kiinnostuneet palkitaan tänä jouluna kaksinkertaisesti, kun jo lähes 40 vuoden iän saavuttanut huipputapahtuma, Ornamon Design Joulu, järjestetään Helsingin lisäksi Porvoossa! 

  • Woman´s Holy War An allegorical 1874 political cartoon print Curier & Ives
    kirjallisuus,  Yleinen

    Elävä historiikki ihan ”Selvyyden vuoksi”

    Tipattoman tammikuun kunniaksi Teksti: Tiina Sundqvist Artikkelikuva: Ote kuvasta ”Woman’s Holy War. Grand Charge on the Enemy’s Works.” 1874 Curier&Ives, New York. Saatoit hämmentyä otsikoinnista, sillä historialliset asiat eivät yleensä kuulu elävien kirjoihin. Joulukuussa 2020 ilmestynyt Porvoon Raittiusseuran historiikki Selvyyden vuoksi on kuitenkin juuri elävien kirja. Sitä lukiessa edellisten vuosisatojen Porvoo herää eloon, ja tarina jatkuu tähän päivään tutustuttaen meidät joukossamme kulkeviin raittius-lähettiläisiin ja virvoittaviin selviytymistarinoihin. Toimittaja, kulttuurihistorioitsija Tuula Lukic on tehnyt suurenmoista tutkimustyötä Porvoon Raittiusseuran historiikkia kirjoittaessaan etsimällä museoiden arkistoista käsiinsä vanhaa kirjeenvaihtoa ja jäljittämällä raittiusseurassa vaikuttaneiden ihmisten tarinoita. Hän on onnistunut liittämään Porvoon Raittiusseuran vaiheet laajempaan, koko Suomea koskevaan yhteiseen tarinaan. Tahdonvoimaa ja tavoitteita Jo seuran ensimmäinen puheenjohtaja,…

  • Killing Joke kirjan kansikuvasta
    kirjallisuus

    Killing Joke

    Post-punk. Kuuluneeko jouluun? Ei ainakaan traditionaaliseen hempeään joulukuvastoon. Mutta onko joulu koskaan ollutkaan syvimmältä sanomaltaan valmis siisti paketti? Tänä jouluna tuohon pakettiin voisi hyvinkin kääräistä originellin kirjan ”kuolettavasta kaskusta”. Äskettäin on nimittäin ilmestynyt ensimmäinen kattava teos 1970-luvun lopulta lähtien omassa musiikkigenressään huikeaa mainetta niittäneestä brittiläisestä Killing Joke – yhtyeestä. Bändin rosoisen taipaleen on koonnut kirjankansien väliin porvoolaistoimittaja, tietokirjailija Jyrki ”Spider” Hämäläinen. Killing Joke oli yksi niistä bändeistä, jotka 1980- ja -90 –lukujen taitteessa olivat luomassa uutta post-punk genreä ja oli siinä aivan omassa liigassaan. Yhtye on ollut aktiivinen miltei koko ajan tähän päivään asti muutamia breikkejä lukuun ottamatta. Vuodesta 2010 alkaen on alkuperäinen kokoonpano ollut jälleen kasassa, ”hämähäkki” Hämäläinen kertoo.…

  • TaikaTarinat joulupukin kanssa
    lapset,  Tarinat

    TaikaTarinat Joulupukin kanssa

    Tänä jouluna jaamme joulumieltä satumaisilla TaikaTarinoilla Youtube-kanavamme kautta. Kuuntele ja eläydy Joulupukin ihaniin lukuhetkiin JouluTaika-lehden 10-vuotiskirjoituskilpailun parhaiden satujen parissa. Näiden tarinoiden myötä toivotamme kaikille iloista joulua ja onnea tulevaan vuoteen! Soittolistalle pääset tästä linkistä: https://www.youtube.com/channel/UCeVwAHztgulmcPugosgE-MQ Tähtiyön tarina JouluTaika-lehden 10-vuotiskirjoituskilpailuun saapui 65 uskomattoman upeaa erilaista kertomusta ja joulumuistoa eri puolilta Suomea. Raadin tehtävänä oli ensin poimia tästä joukosta kymmenkunta parasta, joista sitten valikoitui voittaja, Päivi Miettisen Tapahtui tähtiyönä. Tähtiyötarina kertoo pienen poron taianomaisesta kohtaamisesta Joulupukin kanssa. Se sai myös raadin hehkumaan sanallisesti: ”Hieno sadunomaisuus, joka välittyy myös kieleen – sen keveään kauneuteen sekä luontokuvauksiin. Pieni poro kohtaa lempeyttä ja hyvyyttä, sen yksinäisyys vaihtuu pukin porojen taikapiiriin ja tähtien loisteeseen. Tarina etenee,…

  • Päivi Mikola Galleria Colmio
    Taide, museot ja näyttelyt

    Aistikasta muotokieltä

    Kolmonen avaa mielikuvitukselle uskomattomia sfäärejä ”3 on mielenkiintoinen luku. Enemmän kuin 1 ja paljon jännittävämpi kuin staattinen 2. Kolmonen on selvästi potentiaalisempi luku kuin ykkönen, joka on vain yksinäinen piste avaruudessa, tai kakkonen – kahden pisteen kautta voi piirtää suoran, mutta sillä ei ole sen ihmeellisempää ulottuvuutta. Sen sijaan kolme – kolme pistettä muodostavat jo tason. Ja kolmannen ulottuvuuden!” Porvoolainen arkkitehti-muotoilija Päivi Mikola pohtii työnsä taustoja ja etsiytyy syvälle suunnittelemiensa esineiden olemukseen vuonna 2019 ilmestyneessä kirjassa Kauneus, järki ja tunteet. Hänet tunnetaan mm. huonekaluista, erityisesti ns. Colmio-perheestä. Sen ytimessä on oivallus pyöristetystä kolmiosta, joka ”pyöristettyjä kirjaimia” myöten päätyi myös vuonna 2003 Mikolan yrityksen nimeksi, kun kova k muuntui ideoidessa c-kirjaimeksi.…

  • Marja-Liisa Karjalaisen grafiikkateos
    Taide, museot ja näyttelyt

    Kuparista kuvaksi

    Viehättäviä, ilmaisultaan keveitä ja sisällöltään koskettavia grafiikkavedoksia on esillä Galleria Maarissa Raatihuoneentorin kupeessa Vanhassa Porvoossa. Marja-Liisa Karjalaisen näyttelyyn ”Grafiikkaa kuparista kuvaksi” voi tutustua joulukuun loppuun asti. Tekijä kertoo teostensa taustalla olevan kaipuun luontoon ja hiljaisuuteen. Selittämätön kaipauksen tunne herää myös katsojassa herkkien aihevalintojen ja rauhoittavan värimaailman äärellä. Askolassa asuva Marja-Liisa Karjalainen on harrastanut taideaineita kansalaisopiston kursseilla jo 30 vuotta. 15 vuotta sitten hän löysi grafiikan aloittaessaan silloisella Rihkamakadun grafiikanpajalla Porvoossa. Nykyään tämä grafiikan tekijöiden yhteisö tunnetaan nimellä  Arte Graf ja sillä on tilat WSOY:n talon toisessa kerroksessa. Galleria Maari on avoinna ma-la klo 10-18 ja su klo 10-16. Share

  • Sneckenströmin joulupöytä 2020 Porvoon museo
    Taide, museot ja näyttelyt

    Makuja mielikuvitusmatkalla

    Sneckenströmin joulupöydässä ei turhia kainosteltu. Kattauksessa kimmelsivät kauniit astiat ja kaukomaiden herkkuja oli pöytä kukkuroillaan – portviinejä, madeiraa ja punssia unohtamatta. Kauppias ja laivanvarustaja Gustaf Fredrik Snecenström (1797-1877) kuului Porvoon vauraimpiin asukkaisiin. Pöydän antimia saatiinkin omien laivojen lasteissa kaukomaita myöten. Sneckenströmin perheen jouluun voi nyt tutustua Porvoon museossa – tällä hetkellä vain virtuaalisesti (linkki tekstin lopussa), mutta joulupöytää pääsee taas ihastelemaan paikan päälle Vanhan raatihuoneen toiseen kerrokseen, kun (jos) koronarajoitukset näiltä osin päättyvät 10.1.2021. Joulupöytä on osa Aallot kantavat -näyttelyä, ja suuressa salissa on toinen toistaan komeampia laiva-aiheisia tauluja. Lintu, erityisesti kalkkuna, oli juhlaruokaa. Kinkkua ja pieniä lihapullia tarjoiltiin sinapin ja herneiden kera. Tekisipä mieli istahtaa pöytään. Hyytelöstä en ehkä…

  • Ravintolat, herkut, ruoka

    Eettistä herkuttelua taiteen keskellä

    Joulumieltä voi tänä vuonna olla normaalia haastavampi löytää. Monet tutut tavat on jouduttu muuttamaan ja jouluun kuuluvat tapahtumat on peruttu tai käyntikohteet suljettu. Joulua ei kukaan kuitenkaan voi perua ja sen tärkeys saa meidät tekemään kaikkemme joulumielen löytymiseksi. Onneksi sitä ei kuitenkaan Porvoossa tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Kaupungin museot ja näyttelytilat ovat suljettuina, mutta taidetta voi ihastella vaikkapa Porvoon keskustan kupeessa sijaitsevan Aatos Cafén Galleriassa. Mikä parasta, Gallerian näyttelyä katsellessa voi samalla nauttia lämmittävästä, lähellä tuotetusta glögistä ja haukata pientä purtavaa. Aatos Café on hyvinvointi-, kulttuuri- ja tapahtumakahvila. Kokonaisuus on eettisesti ja ekologisesti harkittu, kotimaisuus sekä kotoisuus huokuvat ilmapiirissä heti sisään astuessa. Kahvila tarjoaa käsityönä valmistettua aamiaista ja lounasta, herkullisia…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Miettinen: Tapahtui tähtiyönä

    Kaukana tuolla, siellä missä revontulet tanssien heiluttelevat hameitaan, seisoi korkealla tunturin laella pieni poro. Pakkanen narskui sen sorkkien alla ja hengitys muuttui kirkkaiksi jääkiteiksi, jotka vierivät tunturin rinnettä alas ja helisivät mennessään kuin pienet tiukuset. Poro katseli revontulien kisailua taivaan kannella, tähtien tuiketta niiden takana ja kummasteli kuuta. Se olisi halunnut hypätä mukaan revontulien tanssiin ja juosta pitkin samettista, tummansinistä yötä niin, että sen sarviin olisi tarttunut tähtiä. Niitä kaikkein kauneimpia, joita kuvitella saattoi.   Tunturin juurella kuuset torkkuivat unisina valkoisissa nutuissaan ja pitivät lämpimänä niiden luota suojaa etsimään tulleita lintuja. Oksien alle käpertynyt kettu pörhisti häntänsä, painoi kuononsa syvälle häntätupsun sekaan ja asetteli käpälänsä niin, ettei pakkanen päässyt nipistelemään sitä.…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Aho: Liisi ja joulupukki

    Liisi oli viisivuotias, iloinen tyttö, mutta tänään Liisiä jännitti aivan kamalasti. Liisin päiväkodissa oli joulujuhlat. Päiväkoti sijaitsi vanhassa huvilassa, siinä oli monta huonetta ja huoneiden keskellä suuri sali. Joulujuhlat pidettiin illalla.  Oli pimeää ja tunnelmallista, valkoinen lumi peitti päiväkodin pihamaata. Kaikki lapset, vanhemmat, mummit ja vaarit kokoontuivat suureen saliin, jossa lapset esittivät ohjelmaa.   Liisi oli mukana laululeikissä Kello löi jo viisi. Siinä ollaan matkalla joulukirkkoon ja lauletaan lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää. Liisi oli leikissäkin Liisi, se oli aika hassua. Liisiä alkoi nipistää vatsasta, mitä lähemmäksi esitysvuoro tuli.   Nyt, juuri nyt Anna näytti merkin. Lasten täytyi siirtyä viereiseen huoneeseen odottamaan. Pian olisi heidän vuoronsa. Liisi pomppasi penkiltä,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Ansas: Kadonneen yksisarvisen tapaus

    Olipa kerran joulu. Kissa nimeltä Kinuski ja yksisarvinen nimeltä Sateenkaari ja kilpikonna nimeltä Toffee päättivät viettää sen yhdessä. Mutta ilkeä pääsiäisnoita halusi tuhota koko joulun, koska hän halusi, että pääsiäinen olisi kaikista suosituin juhla.  Noita tiesi, että yksisarvisella oli taikavoimia. Yksisarvinen osasi teleportata itsensä toisiin paikkoihin. Noita aikoi ryöstää yksisarvisen ja kirota sen niin, että yksisarvinen teleporttaisi itsensä jouluaattona kaikkiin koteihin ja ryöstäisi lasten lahjat.  Kun yksisarvinen nukkui, noita lensi hiirenhiljaa luudallaan paikalle ja tunki yksisarvisen säkkiin. Säkin taikakangas esti yksisarvista teleporttaamasta itseään pois säkistä. Linnassaan Pääsiäissaarella noita juotti yksisarviselle taikajuomaa huijaamalla, että se oli vettä. Niin noita sai yksisarvisen valtaansa.  Kissa ja kilpikonna etsivät yksisarvista kaikkialta, mutta eivät löytäneet tätä mistään. He kiersivät koko maapallon, mutta yksisarvista…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Honkanen: Joulutarina

    Pitkästä aikaa oli tulossa oikea valkea joulu. Aattoilta pimeni, oli pakkasta ja satoi hiljalleen lunta. Tästä huolimatta Teijo Murola oli vihainen. Hän oli lähtenyt pihalle joulupukkia vastaan, pukki oli myöhässä ja Teijoa paleli.   Joulu oli menossa pilalle. Kaikki oli alkanut maksalaatikosta. Kinkku ja suurin osa muista joulun tykötarpeista oli hankittu ajoissa. Edellisiltana vaimo oli laittanut Teijon ostamaan vielä puuttuvia tavaroita. Teijo oli pyörinyt kaupassa muiden stressaantuneiden ihmisten joukossa ja oli mielestään muistanut kaiken. Airi-vaimo oli huomannut kotona, että maksalaatikko oli unohtunut. Maksalaatikko kuului ehdottomasti joulupöytään. Joulu ei kerta kaikkiaan tule ilman maksalaatikkoa. Näin ilmoitti Airi Teijolle.  Unohdus saattoi olla alitajuinen, sillä Teijo inhosi maksalaatikkoa.   Aattoaamuna Teijo oli mennyt lähikauppaan korjaamaan…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Hyvärinen: Yksinäinen

    Joulupukin postitoimistoon saapuu loputtomana tulvana kirjeitä, joissa esitetään monenlaisia toiveita. Kaikkia toiveita Joulupukki ei pysty toteuttamaan, mutta hän yrittää parhaansa mukaan ilahduttaa jokaista ⎼ se on hänen elämäntehtävänsä.  Kerran Joulupukki sai tällaisen kirjeen Hilla-nimiseltä tytöltä:  Hei Joulupukki  Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut. En tiedä, voitko toteuttaa toivettani, mutta toivon vain yhtä asiaa: tahtoisin saada ystävän.  Minulla ei ole yhtään ystävää. Minulla on äiti ja isä ja olen heistä kiitollinen. Mutta se ei ole sama asia.  Katselen sivusta kun muut leikkivät yhdessä. Vaikka haluaisin, en uskalla mennä mukaan, eikä kukaan pyydä minua.  Onko minussa jotain vikaa? En halua olla enää yksinäinen. Voisitko auttaa?  Terveisin,  Hilla        Suuria…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Itänen: Pukin joulumuisto vuodelta 1920

    Kaikkien niiden vuosisatojen aikana, mitä olen perheiden luona jouluaattona kiertänyt, on sattunut arvatenkin monenlaista kommellusta. Joku niistä on ollut vähän harmillinen ja joku toinen taas huvittava tai jopa ratkiriemukas. Mutta on sekaan mahtunut monta herkkää hetkeäkin. Yksi mieleenpainuvimmista sellaisista tapahtui sata vuotta sitten Porvoossa. Kansalaissodassa haavoittuneella miehellä oli iso perhe. Vaimo ja viisi lasta. Kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vammojensa takia mies ei pystynyt enää täysipainoiseen työhön, eikä näin ollen kyennyt enää kunnolla huolehtimaan perheestään. Vaimon satunnaisten ompelutöiden avulla he yhdessä pystyivät hankkimaan hädin tuskin lapsille jokapäiväisen ruokansa. Joululahjoihin ei rahaa riittänyt ollenkaan. Sen tiesivät lapsetkin jo ennestään. He eivät olleet läheskään ainoa kurjuudessa elävä perhe. Pukin muori oli selvillä…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Kangas: Kuusenkerkkä ja kulkunen

    Minä tiedän, miten tärkeitä tarinat ovat. Siksi haluan kertoa sinulle omani. Haluan kertoani tarinani, joka juontaa juurensa monen monituisen vuodenkierron taakse. En halua, että tarinani peittyy unohduksen varjoon, kunnes kukaan ei muista, kuka sen kertoi tai kuinka se alun perin meni. Oletko valmis kuulemaan sen? Ja ennen kaikkea: oletko valmis uskomaan sen?  Minä tiedän, että olen jo vanha. En enää kipaise tarkkailureittiä yhtä nopeasti kuin nuorempana. En ole enää yhtä ketterä kapuamaan aitojen yli kuin ennen. Näköni ja kuulonikin ovat jo heikentyneet, mutta muistini minulla on yhtä kirkas kuin Lapin kristalliset jääpuikot. Ihmismielellä on tapana unohtaa tapahtumat, kääntää asiat toisin, lisätä tarinoihin omiaan tai jättää jotain kertomatta. Mutta nyt minä,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Mailasalo: Pyhän Nikolauksen jouluyö

    Joulupukkeja ja heidän tapaisiaan henkilöitä ei tietenkään ole ollut vain yksi, vaan monta ympäri maailmaa. Täällä pohjolassa asusti Kekripukki suurine sarvineen, josta myöhemmin tuli Joulupukki. Hän muutti sittemmin asumaan Korvatunturille apulaistensa, tonttujen, kanssa. Hän ei käy koskaan Korvatunturin itäisimmällä huipulla, sillä se kuuluu Venäjälle ja venäläisillä on oma Pakkasukkonsa. Joulupukin ja Pakkasukon kerrotaan tehneen sopimuksen, jonka mukaan he eivät astu toistensa maaperille. Pukki ja Ukko nimittäin tuntevat parhaiten minkälaisista lahjoista oman maan kansalaiset pitävät, joten he näkevät, että se on kaikkien parhaaksi, varsinkin pienten lasten. Tosin erityisluvalla ja vitkastelematta joulupukki käy nopeasti jakamassa lahjat Venäjän suomalaisille ja Pakkasukko Suomen venäläisille, jos he niin toivovat.  Rooman keisarikunnan alueella, nykyisen Lounais-Turkin muinaisessa…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Murtonen: Pukin nimi

    Tuijotamme kaikki viisi tuvan ovea. Eteisestä kuuluu ähinää ja ryminää; jännitys näkyy lasten kasvoista. Pienempien leuka väpättää itkua hakien, rohkein meistä haparoi avaamaan ovea. Esiin työntyy karvainen otus. Mielestäni pelokkeen päähine muistuttaa nurin käännettyä karvahattua. Turkki taasen poikkeaa tavallisesta asusteesta. Tässä laitoksessa karvoja on ainakin ulospäin, sisäpuolesta ei saa selvää. Kaikkien huomio kääntyy enoon, joka menee vetämään pukin avuksi isoa, kukkuroillaan olevaa pärekoria. Enolla, joka asuu kaupungissa, on tänä viikonloppuna normaalia suurempi reppu pestäväksi tuotavaa pyykkiä.  Lahjojen jakoon kuuluvan pakollisen kiltteyskuulustelun ja hätäisen laulun jälkeen isä lähtee auttamaan pukkia seuraavaan taloon.  Me lapset pääsemme lahjojen kimppuun. Hieman kummastelemme pukin liukkaita jalkineita. On varmaan hyvä, että isä menee auttamaan pukin turvallisesti…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Nuutinen: Porot aivan murheissaan

    Porot aivan murheissaan  nojailevat valjaissaan,  tonttujoukko rekeen pakkaa  lahjakuormaa tohkeissaan.  *                  On räntä vienyt revontulet  mustaa taivas hehkuttaa,  kadonnut on tähtiloisto  yltä jängän, paljaan maan.  *  Rekivällyyn sujauttaa  joulumuori glögilestin,  Pukkia se ilahduttaa  päähän vetää sydvestin.  *  Porotkin nyt kavahtavat  poissa kun on piippalakki,  surusilmin katsahtavat  nuttukin on sadetakki.  *  Rekimatka hidas on  päällä kovan kivikon,  alla kirskuu jalaspari  seuranaan on ilma vari.  *   ”Ei pääse pukki eksymään  tunturia pidempään,  missä lienee matkan pää  kaikki kun on pimeää”  -tuumi pukki kummissaan  aatoksissa tummissaan.  *  ”Mihin meni Joulumaa  muuttiko se merten taa,  kauas jätti räntämaan  millä saan sen palaamaan”?  *  Kunnes keksi Pukki sen  lohduttavan vastauksen:  ”Ei joulu ole oikeastaan  lunta,…

  • kirjallisuus,  Tarinat

    Rusinen: Honkkeli Aatu

    Kuuntelen eteisessä, kuinka kulkusten ääni loittonee ja hiipuu ulos pimeään. Pukki lähti ja meni menojaan. Rupean leikkimään nukella, jonka sain pukilta. Nuken nimi on nyt Hapsu.   Säikähdän kun kuulen eteisestä:  – Kukkuu, kukkuu. Oven takaa se kuuluu, kukkuu uudelleen, se räpistelee tai oikeasti kolistelee. Siellä on iso käki. Nyt se koputtaa oveen. Kuka siellä?   Ovi aukeaa hitaasti. Sieltä rymistelee sisään naapurin setä. Honkkeli Aatu, seisoo jo ovensuussa paketti kädessään. Honkkeliksi häntä ei saa sanoa ääneen, varoitteli äiti minua kerran.  Se on liikanimi. Hänellä on sellaiset holtittomat, pitkät ja laihat kintut. Polvet sojottavat toinen kaakkoon toinen länteen, siis mihin sattuu. Hän seisoo ja tuijottaa siinä hiljaa hymyssä suin kädessään paketti, häikäisevän…