Musiikilla on valtava voima, joka pureutuu suoraan alitajuntaan
Joulun tapahtumakalenteria selatessa ei voi olla ihmettelemättä, kuinka monitahoiseksi musiikillinen tarjonta on Porvoossa jälleen viritetty. Konsertteja on klassisesta viihteeseen ja kauneimpiin joululauluihin, kamarimusiikkikokoonpanoista kuoroihin ja lasten tonttuleikkeihin.
Mitä ajattelee musiikin ammattilainen jouluisen äänimaailman äärellä? Kapellimestari Tuomas Hannikaisen joulunvieton ytimessä on perhe, johon kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta Elias 6v. ja Oskar 1v. sekä puoliso, sellisti Anna Hannikainen.
Monen lapsiperheen tavoin heidänkin kotonaan Porvoossa kuunnellaan ja lauletaan ihan perinteisiä joululauluja. Musiikki on myös tunnelman luoja.
– Bachin oratorion kuunteleminen on eräänlaista asettumista jouluun, vähän samaan tapaan kuin Johannes- ja Matteus-passio pääsiäisenä. Lisäksi kuuntelen mielelläni lapsikuoroja sekä Rajaton-yhtyeen kaltaista, hauskasti ja taitavasti tehtyä uutta tulkintaa, Tuomas Hannikainen kertoo.
Heleä-äänisissä lapsikuoroissa häntä viehättää nimenomaan aito, ei-koulittu ääni. Oopperasopraanoiden esittämät joululaulut eivät sen sijaan jaksa innostaa. Koulitun äänen ja ammattiroolin taakse pääsee liian helposti pakenemaan.
– Se on usein syy myös siihen, miksi niin harva konsertti todella koskettaa. Usein kuulen kyllä hienoa musisointia, mutta sellainen on harvinaista herkkua, jossa esiintyjät asettuvat yleisön edessä alttiiksi itseään säästämättä.
– Musiikilla on valtava voima, joka pureutuu suoraan alitajuntaan. Se on muusien taidetta, jonka tehtävänä on puhua sielulle ja sydämelle, Hannikainen kuvailee.
Kannattaako hiljaisuus rikkoa
Arkimaailmassa tähän välittömään ja intiimiin kokemukseen on tunkeutunut loputon ärsykevirta, joka turruttaa aisteja – eritoten näin joulun alla. Silmät voimme sentään joskus sulkea, mutta korvia emme.
Hiljaisuus onkin vuosien varrella tullut Hannikaiselle yhä arvokkaammaksi. Hän siteeraa säveltäjä Aulis Sallista, joka mietti jokaisen sävelen kohdalla, onko tämä sellainen, jolla hiljaisuus kannattaa rikkoa.
– Äänellisesti kaoottisessa maailmassa pidän hiljaisuudesta ja siksi usein hakeudun asumaan paikkoihin, joissa on lähtökohtaisesti hiljaista niin, että kuulee omat ajatuksensa ja saa rauhan halutessaan. Joulunakin pyrin rauhoittumaan ystävien tai sukulaisten kanssa ja vältän sukkulointia paikasta toiseen.
Kotiseuduilleen neljä vuotta sitten paluumuuttaneen Tuomas Hannikaisen aattopäivän perinteeksi on Porvoossa muodostunut käynti Vanhalla raatihuoneentorilla joulurauhan julistuksessa. Lapsuuden kotikulmilla Askolassa hän puolestaan osallistuu tapaninpäivän joulujumalanpalvelukseen Juornaankylän rukoushuoneessa. Tänä vuonna rukoushuone täyttää 100 vuotta ja Hannikainen soittaa tapaninpäivän tilaisuudessa tervehdysmusiikin viululla.
Viulisti-säveltäjä Arvo Hannikaisen (1897-1942) tyttärenpoikana Tuomas Hannikaisella on vahva musiikillinen virtaus jo geeniperimässään. Muusikonuransa hän aloitti viulistina, mutta kapellimestarin työt alkoivat täyttää allakkaa jo opiskeluaikana Sibelius-Akatemiassa ja veivät lopulta voiton. Sittemmin Tuomas Hannikainen on johtanut menestyksekkäästi orkestereita eri puolilla maailmaa.
– Kapellimestarin työ on parhaimmillaan ikään kuin energiakenttien liikuttamista, jolloin intensiteetti on sitä luokkaa, ettei sanoja tarvita. Voi vain antaa musiikin kulkea orkesterin kautta yleisölle, hän luonnehtii.
Porvoon musiikkitarjonnalta Tuomas Hannikainen odottaa profiloitumista, etenkin, kun Taidetehtaalle on saatu hienot puitteet. Etsikkoaikaa ei saisi menettää, vaan Taidetehdas tarvitsee nyt voimakasta taiteellista visiota, tietämystä ja intohimoa.
Porvoon musiikkiluokka -muistoja
Tuomas Hannikainen (ent. Ollila) on kotoisin Askolan Juornaankylästä. Koulunsa hän kävi Porvoossa ja oli yksi Porvoon ensimmäisen, vuonna 1973 aloittaneen musiikkiluokan oppilaista. Luokan opettajana toimi Yrjö Lehikoinen.
-Musiikkiluokka oli tärkeää aikaa elämässäni. Lehikoinen oli erinomainen opettaja ja oli hienoa, kun ympärillä oli muita musiikista innostuneita lapsia, Hannikainen muistelee.
Musiikkiluokkatoiminta oli alkuaikoina leimallisesti klassista musiikkia arvostavaa.
– Se oli kunnianhimoista työskentelyä. Konsertoimme säännöllisesti, kävimme Virossakin. Ohjelmistoon kuului merkittävää klassista musiikkia ja lauloimme esimerkiksi neliäänisesti italialaisia madrigaaleja. Profiili on niistä ajoista varmaankin musiikkiluokilla jo muuttunut.
Tuomas Hannikainen suoritti viulunsoiton diplomin Sibelius-Akatemiassa vuonna 1988 ja kapellimestaridiplomin Jorma Panulan luokalta vuonna 1991. Hän on johtanut orkestereita eri puolilla maailmaa, mm. Australiassa, Singaporessa, Malesiassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa. Suomessa Hannikainen on toiminut mm. Tampereen kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana.
”Sweet, stay awhile”
”Kotimaani ompi Suomi – kotomaani Japani”
Teksti: Tuula Lukić
Kuva: Srba Lukić
Artikkeli on julkaistu JouluTaika-lehdessä vuonna 2012.