Tipattoman tammikuun kunniaksi
Teksti: Tiina Sundqvist
Artikkelikuva: Ote kuvasta ”Woman’s Holy War. Grand Charge on the Enemy’s Works.” 1874 Curier&Ives, New York.
Saatoit hämmentyä otsikoinnista, sillä historialliset asiat eivät yleensä kuulu elävien kirjoihin. Joulukuussa 2020 ilmestynyt Porvoon Raittiusseuran historiikki Selvyyden vuoksi on kuitenkin juuri elävien kirja. Sitä lukiessa edellisten vuosisatojen Porvoo herää eloon, ja tarina jatkuu tähän päivään tutustuttaen meidät joukossamme kulkeviin raittius-lähettiläisiin ja virvoittaviin selviytymistarinoihin.
Toimittaja, kulttuurihistorioitsija Tuula Lukic on tehnyt suurenmoista tutkimustyötä Porvoon Raittiusseuran historiikkia kirjoittaessaan etsimällä museoiden arkistoista käsiinsä vanhaa kirjeenvaihtoa ja jäljittämällä raittiusseurassa vaikuttaneiden ihmisten tarinoita. Hän on onnistunut liittämään Porvoon Raittiusseuran vaiheet laajempaan, koko Suomea koskevaan yhteiseen tarinaan.
Tahdonvoimaa ja tavoitteita
Jo seuran ensimmäinen puheenjohtaja, Ludvig Wennerström, on ollut aktiivinen yhteisön hyvinvoinnin edistäjä. Juuri hän oli aloitteentekijä kaupungin ensimmäisen sairashuoneen perustamisessa 1884, samana vuonna, kun Porvoon Raittiusseurakin perustettiin. Myös muut perustajajäsenet ovat olleet aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia. He olivat huolissaan runsaan viinan käytön vaikutuksista perheiden toimeentuloon ja lasten kasvuympäristöön sekä alkoholin synnyttämästä väkivallasta, rikollisuudesta ja terveyshaitoista.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sosiaalisen huolenpidon edistäminen nähtiin monen mielestä oleellisempana kuin henkilökohtainen irtisanoutuminen päihteistä.
Porvoon Raittiusseura on ollut mukana rakentamassa terveempää, turvallisempaa ja tasaarvoisempaa maailmaa. Kielikysymysten ja säätyrajojen yli haluttiin rakentaa siltoja, koska tärkeintä oli tukea lähimmäistä matkalla terveempään elämään.
Saamme historiikin kautta tutustua vahvoihin vaikuttajanaisiin, jotka pelot ja ennakkoluulot voittaen ajavat oikeaksi ja tärkeäksi katsomaansa asiaa. Porvoosta vauhtia hakenut Wivi Nordberg kiertää esitelmöimässä
raittiudesta ympäri maata ja Pohjolaa ja perustaa lopulta Tanskaan Pohjoismaiden ensimmäisen turvakodin naisalkoholisteille ja morfinisteille. Raittiusseuralainen. Toinen määrätietoinen raittius-seuralainen, Alva Forsius, perustaa Porvooseen synnytyslaitoksen ja yksinäisten äitien kodin, Solhemin.
Ajanhenki välittyy
Rakennukset, joiden ohi olen usein kulkenut, näyttäytyvät uudessa valossa, kun voin miltei kuulla niiden seinien sisällä käydyt kiivaat palopuheet ja nähdä liivipukuihinsa sonnustautuneet herrasmiehet päät yhteen kumartuneina miettimässä, kuinka tuoda raittiutta ja rauhaa rakkaaseen kotikaupunkiin. Raittiusseuran historiaan liittyvät useat Porvoossa edelleen
käytössä olevat rakennukset, joista valokuvien kera saan oppia uutta historiikin sivuilta.
Raittiusseura eli mukana Suomen synnytystuskissa ja Lukic nivoo hienosti maan historian eri vaiheet seuran historiikkiin. Juomalakosta harvemmin puhutaan, mutta Kieltolaki tunnetaan ja vaikka sanasta ei käy ilmi, mitä kielletään, kaikki sen tietävät.
Ristivetoa kieltäytymisen ja kohtuuden välillä
Voi olla, että kieltolain herättämät ilmiöt ovat repineet railoa raittiusaatteen kannattajien ja kohtuukäyttäjien väliin. Sanapari ”raitis kohtuukäyttäjä” ei enää tule mieliin, vaan raitis on raivoraitis ja raivoavia ihmisiä on syytä karttaa – tai yrittää rauhoittaa parilla snapsilla. Näin ainakin Ville Vallgren tuntui ajattelevan Porvoon raittiusseuralaisista, jotka eivät kieltolakinsa takia ilmeisesti ymmärtäneet mitään tyylikkään nautiskelun päälle.
Kieltolain loppuminen 1932 sai mielet matalaksi Porvoon Raittiusseurassa ja jäsenmäärän laskuun, vaikka juomisen vapautumisen olisi pitänyt entisestään innostaa puhumaan raittiin elämän puolesta. Kun juominen ja humaltuminen hyväksytään olennaiseksi osaksi yhä nautinto-keskeisemmäksi muuttuvaa kulttuuria, käy vaikeaksi heiluttaa raittiusviiriä ja yrittää saada ihmiset vapaaehtoisesti luopumaan saavutetusta vapaudesta. Nämä kipuilut on saatu historiikin sivuille kuvattua ja ne kertovat myös meidän omasta ajastamme, mistä Raittiuden Ystävien toiminnanjohtaja Marko Kailasmaa muistuttaa kirjan epilogissa.
Vasta 2000-luvulla on laajemmin pystytty ajattelemaan asia niin päin, että juuri raitis ihminen on vapaa; vapaa riippuvuuksista ja vapaa ympäristön painostuksesta tai huonosta esimerkistä. Yhä useampi valitsee raittiuden pysyväksi elämäntavaksi, ihan vain, koska se on mahdollista.
Historiikki ei tyydy kertomaan siitä, mitä joskus on ollut, koska raittiusaate ei kuulu vain historiaan, vaan se elää voimakkaasti ja uljaasti juuri tässä ja nyt. Vapaiden ja vapautuneiden ihmisten tarinat tuovat meidät tähän päivään ja kertovat voitoista, itsensä löytämisestä ja heräämisestä, jonka raitis, terve elämä on tehnyt mahdolliseksi. Todettakoon, ihan vain
selvyyden vuoksi, että raittius on normaalia ja elimistön huumaaminen ja myrkyttäminen ei.
Selvyyden vuoksi kannattaa ponnistella ihan joka päivä – Porvoossa jo vuodesta 1884.
”Kaikki raittiustyö on tulevaisuuden kylvöä.” (Vuosikertomus 1930)
Kirjoittaja on Porvoon Raittiusseuran sihteeri.
TT-Tuulet Kustannus Oy toteutti joulukuussa 2020 julkaistun Porvoon Raittiusseuran 135-vuotishistoriikin ”Selvyyden vuoksi” painovalmiiksi. Tekstistä vastasi toimittaja Tuula Lukic ja graafisesta ilmeestä Srba Lukic. Kovakantinen, 180-sivuinen kirja on saatavilla mm. Suomalaisesta kirjakaupasta sekä suoraan kustantajalta, Porvoon Raittiusseuralta.