Porvoon Teatteri teki tänä jouluna jymy-yllätyksen näytelmällään metoo#olavi. Teatteri on nimittäin totuttanut katsojat odottamaan jokavuotista hauskanhulluttelevaa jouluvarieteeta, mutta nyt mentiin aivan muihin sfääreihin. Vakavampiin virtoihin Johannes Linnankosken 150v-juhlavuoden merkeissä.
Ei niin, etteikö naurukin olisi yleisön joukossa hyrähdellyt. Elämä 1800-1900-lukujen vaihteessa nostatti ajoittain tyrskähtelyjä. Niin tosiaan, tuollaista se oli, naisen osa etenkin. Miehen tahdon ja ambitioiden jatke ja varmistaja. Ei sinänsä mitenkään huvittavaa, mutta teatteri on armahtavainen ja salliva – se antaa meidän eläytyä tilanteisiin käsivarren mitan päästä. Se antaa meille ymmärrystä sekä kykyä asettua toiseen aikaan, toisenlaisiin todellisuuksiin. Samalla se sohaisee arkoja kohtia nykyajassamme menneisiin verhoiltuna, metoo#.
Vihaan leutoja säitä
Porvoon Teatterin esitys on oivallisesti toteutettu. Teatteriseurue tässä ajassa harjoittelee näytelmää Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta, ja samalla käydään läpi tuon määrätietoisen miehen elämää. Miehen, joka antautui täydellä teholla jokaiseen pyrkimykseensä. 1890-luvulla hän vaikutti Porvoonseudulla ristimänimellään Vihtori Peltonen. Hän oli perustamassa paikallista Uusimaa-lehteä ja suomenkielistä oppikoulua. Hän ajoi parannuksia vähäosaisille ja edisti suomen kielen asemaa.
”Vihaan leutoja säitä”, Vihtori voihki ja voi olla, että hän lopulta koki jonkinlaisen burnoutin, niin moneen kun yritti venyä. Nukkuikin vain neljä tuntia yössä ja uneksi kirjailijan urasta. Johannes Linnankoski oli Vihtori Peltosen salanimi, kun hän vuonna 1903 julkaisi ensimmäisen kaunokirjallisen teoksensa, näytelmän Ikuinen taistelu.
Puoliso Ester oli tuki ja jalka, aikaansaava työtoveri Vihtorin rinnalla. Siinä olivat naisen kyseenalaistamattomat mahdollisuudet tuolloin ja ne ehkä toivat tyydytystä, mistäpä sen tietää. Nykysilmin katsottuna toisen ihmisen haaveiden toteuttamiseen valjastettu elämä ei vaikuta mitenkään reilulta.
Metoo#olavi oli samalla nautittava että sivistävä, voisin jopa sanoa, että tämän vuoden porvoolainen kulttuuriteko. Mielipideseikkana voidaan sitten pitää sitä, tarvittiinko niitä laulunlureita niin montaa, pari säkeistöä vähemmän olisi minulle riittänyt. Pieni tiivistys kaikenkaikkiaan olisi tehnyt terää. Mutta ehdottomasti suosittelen näytelmää, vielä ehtii tiistaina 3.12. ja keskiviikkona 4.12. klo 19, lue lisää artikkelin lopusta!
Teksti: Tuula Lukić
Teksti: Srba Lukić
Tulipunakukkaa nykyajasta katsoen
Johannes Linnankoski syntyi Askolan Vakkolan kylässä 150 vuotta sitten 18.10.1869 ja kuoli 43 vuotiaana Helsingissä Diakonissalaitoksella 10.8.1913.
Laulu tulipunaisesta kukasta on Johannes Linnankosken tunnetuin teos. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Linnankosken nuoruuden maisemiin Askolaan 1800-luvun lopulle. Kirja kertoo Olavi Koskelasta, joka riitautuu vanhempiensa kanssa ja pestautuu tukkilaisporukkaan. Kaunopuheinen Olavi valloittaa kylästä aina sen kauneimman tytön ja keksii lempinimiä valloituksilleen: Elämänlanka, Gaselli, Annansilmä, Tuomenkukka, Metsänneito, Tumma tyttö. Matkan varrella hän hurmaa lukuisia naisia, jotka hän kuitenkin hylkää tukkilaisporukan jatkaessa matkaansa.
Esityksessä Linnankoski ja hänen elämänsä ja tuotantonsa tuodaan nykyaikaan. Metoo#olavi tarkastelee 1900-luvun vaihteen asenteita, moraalia ja romantiikkaa 2000-luvun naisten itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvon valossa.
Käsikirjoitus ja ohjaus Tuovi Putkonen
Musiikki Marko Putkonen
Seuraavat esitykset:
ti 3.12.2019 klo. 19.00
ke 4.12.2019 klo. 19.00
Liput 22/20 € (sis. palvelumaksun)
Porvoon Teatteri, Vänrikinkatu 4, Porvoo, puh. 040 571 0680 arkisin kello 10 – 15.