Taide, museot ja näyttelyt
-
”Lasi on sielullinen kotini”
Lasitaiteilija Marjut Kalin konservoi monta sataa vuotta vanhoja kirkkojen lasimaalauksia, luo omia uniikkitöitä ja rakastaa lasia materiaalina. Töiden kautta välittyvät maailmalle myös omat ajatukset.
-
Porvoosta muotoilun mekka
Taidekäsityöstä ja muotoilusta kiinnostuneet palkitaan tänä jouluna kaksinkertaisesti, kun jo lähes 40 vuoden iän saavuttanut huipputapahtuma, Ornamon Design Joulu, järjestetään Helsingin lisäksi Porvoossa!
-
Aistikasta muotokieltä
Kolmonen avaa mielikuvitukselle uskomattomia sfäärejä ”3 on mielenkiintoinen luku. Enemmän kuin 1 ja paljon jännittävämpi kuin staattinen 2. Kolmonen on selvästi potentiaalisempi luku kuin ykkönen, joka on vain yksinäinen piste avaruudessa, tai kakkonen – kahden pisteen kautta voi piirtää suoran, mutta sillä ei ole sen ihmeellisempää ulottuvuutta. Sen sijaan kolme – kolme pistettä muodostavat jo tason. Ja kolmannen ulottuvuuden!” Porvoolainen arkkitehti-muotoilija Päivi Mikola pohtii työnsä taustoja ja etsiytyy syvälle suunnittelemiensa esineiden olemukseen vuonna 2019 ilmestyneessä kirjassa Kauneus, järki ja tunteet. Hänet tunnetaan mm. huonekaluista, erityisesti ns. Colmio-perheestä. Sen ytimessä on oivallus pyöristetystä kolmiosta, joka ”pyöristettyjä kirjaimia” myöten päätyi myös vuonna 2003 Mikolan yrityksen nimeksi, kun kova k muuntui ideoidessa c-kirjaimeksi.…
-
Kuparista kuvaksi
Viehättäviä, ilmaisultaan keveitä ja sisällöltään koskettavia grafiikkavedoksia on esillä Galleria Maarissa Raatihuoneentorin kupeessa Vanhassa Porvoossa. Marja-Liisa Karjalaisen näyttelyyn ”Grafiikkaa kuparista kuvaksi” voi tutustua joulukuun loppuun asti. Tekijä kertoo teostensa taustalla olevan kaipuun luontoon ja hiljaisuuteen. Selittämätön kaipauksen tunne herää myös katsojassa herkkien aihevalintojen ja rauhoittavan värimaailman äärellä. Askolassa asuva Marja-Liisa Karjalainen on harrastanut taideaineita kansalaisopiston kursseilla jo 30 vuotta. 15 vuotta sitten hän löysi grafiikan aloittaessaan silloisella Rihkamakadun grafiikanpajalla Porvoossa. Nykyään tämä grafiikan tekijöiden yhteisö tunnetaan nimellä Arte Graf ja sillä on tilat WSOY:n talon toisessa kerroksessa. Galleria Maari on avoinna ma-la klo 10-18 ja su klo 10-16. Share
-
Makuja mielikuvitusmatkalla
Sneckenströmin joulupöydässä ei turhia kainosteltu. Kattauksessa kimmelsivät kauniit astiat ja kaukomaiden herkkuja oli pöytä kukkuroillaan – portviinejä, madeiraa ja punssia unohtamatta. Kauppias ja laivanvarustaja Gustaf Fredrik Snecenström (1797-1877) kuului Porvoon vauraimpiin asukkaisiin. Pöydän antimia saatiinkin omien laivojen lasteissa kaukomaita myöten. Sneckenströmin perheen jouluun voi nyt tutustua Porvoon museossa – tällä hetkellä vain virtuaalisesti (linkki tekstin lopussa), mutta joulupöytää pääsee taas ihastelemaan paikan päälle Vanhan raatihuoneen toiseen kerrokseen, kun (jos) koronarajoitukset näiltä osin päättyvät 10.1.2021. Joulupöytä on osa Aallot kantavat -näyttelyä, ja suuressa salissa on toinen toistaan komeampia laiva-aiheisia tauluja. Lintu, erityisesti kalkkuna, oli juhlaruokaa. Kinkkua ja pieniä lihapullia tarjoiltiin sinapin ja herneiden kera. Tekisipä mieli istahtaa pöytään. Hyytelöstä en ehkä…
-
Juoskaahan ulos leikkimään
”O, kuinka hitaasti aika kuluu”, voivottelevat Runebergin pojat, jotka odottavat jo joulua. Piikoja tämä naurattaa, sillä heillä on valtavasti tekemistä ennen joulua. ”Juoskaahan ulos leikkimään, isänne tarvitsee työrauhaa”, sanoo Fredrika pojille. Mielessään hän lisää: ”Kenties ehtisin itsekin raapustaa muutaman rivin…” Runebergin kodissa kuusi poikaa odottaa joulua. Kenties se on ensimmäinen joulu uudessa hulppeassa kodissa, jonne perhe muutti 1852 Porvoon silloisesta ytimestä, nykyisestä vanhasta kaupungista. Nuorin pojista on 2-vuotias ja vanhin 17. Siihen väliin skaalautuu monenlaista odotusta. Runebergin kodin joulukalenterin luukku numero yksi paljastaa, että Fredrikan komento kävi kolmelle viikarille. Aidan takana lumipalloleikeissä ovat varmaankin Walter (14), Janne (9) ja Robert (6). Vanhimmat pojat Ludvig ja Lorenzo eivät enää jaksa turhanaikaista…
-
Keramiikkataitaja Elina Sorainen
Elina Soraisen muistonäyttely ”Elämän koko kirjo” on esillä 7.1.2018 asti Porvoon Taidehallissa Taidetehtaalla. Tämän keramiikkataitajan teoksista huokuu lämpöä ja kauneutta ja perinteiden syvällistä ymmärrystä. Sain ilon haastatella Elinaa muutamia kertoja Uusimaa-lehden kulttuuritoimituksen avustajana. Porvoolaiset muistavat ehkä myös Peilikuvan, Helmut Diekmannin päätoimittaman kulttuurilehden 1990 ja 2000 -lukujen taitteesta. Löysin vuonna 2002 Peilikuvassa julkaistun artikkelini ja sen myötä haluan muistaa Elinaa: Elina Soraisen käsissä mennyt ja nykyisyys muovautuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi Keraamikko Elina Sorainen on asuttanut Baggbölen vanhaa koulurakennusta Pernajassa jo parin vuosikymmenen ajan kirjailija Kai Niemisen kanssa. Pihalle hän on rakentanut japanilaisen perinteen mukaisesti rinneuunin savitöiden polttoa varten. Uuni istuu vanhaan suomalaiseen pihamaisemaan kuin savi keraamikon kouraan, mutta tällä hetkellä se odottelee…
-
Yhdessä kauneuden äärellä
Suomen muotisuunnittelun tähtikaartiin kuuluva Jukka Rintala on tuonut Galleria Näsin kartanoon upean kokonaisuuden akvarelleja, iltapukuja ja sisustutuotteita. Todellista juhlan kimallusta, kuten näyttelyn nimikin kertoo. Näyttely huipentuu tulevana viikonloppuna 16.-17.12.2017. Lauantaina on mm. muotinäytös klo 15. Jukka Rintala on myös itse paikalla, juontaa näytöksen ja piirtää muotipiirroksia yleisön toivomuksesta. Tänään, valon ja Lucian päivänä, Porvoon Luetaan yhdessä -ryhmä vietti syyskauden päättäjäisiä tutustumalla näyttelyyn. Maahanmuuttajanaisille suunnattu, suomen kielen oppimiseen kannustava ryhmä alkoi kokoontua Porvoossa vuonna 2013. Kyseessä on valtakunnallinen Luetaan yhdessä -verkosto. Toiminnan ytimessä on yksilöllisen oppimisen huomioiminen, mutta kuten tämä päivä jälleen osoitti, yhdessäolo on valtava voimavara niin maahanmuuttajanaisille kuin ryhmän vapaaehtoisille suomalaisohjaajille – naisia hekin kaikki. Artikkelikuvassa on Marwa, joka…
-
Ville Vallgrenin joulu
Herkullinen Porvoo Kaikkien porvoolaisten herkkusuiden esikuva, kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940), on tänä vuonna saanut ihan oman kattauksensa keskelle jouluista vanhaa Porvoota, synnyinkaupunkiaan. Vanhan raatihuoneen suuressa salissa siirrytään ajassa vuoteen 1917. Ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuomat pulavuodet ovat saaneet Villen tarttumaan kynään ja kirjoittamaan gastronomisen uskontunnustuksensa ”Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja”. Kieltolaki (1919-1932) odottaa vielä tuloaan. Ville on raatihuoneen saleissa hengessä mukana ja kehottaa nauttimaan Porvoon joulusta, hyvästä ruuasta ja juomasta, silmänruokaa unohtamatta – kauneuden ystävä kun on. Tämä hurmaava seuramies viihtyisi varmasti jouluisen Porvoon herkkuparatiisissa, sen loistavissa ravintoloissa ja kahviloissa. Yhtä jos toista lisuketta löytyisi myös hänen iloisiin illanviettoihinsa viehättävistä pikkuputiikeista ja runsailta joulumarkkinoilta. Joulupöytä 1917 à la Ville Vallgren, Vanha raatihuone…
-
Suurten kysymysten äärellä
Kaisu Häkkänen & Susanna Pälviä, Porvoon Taidehalli/Taidetehdas 2. – 23.12.2016 Mitä meistä jää elämään, mikä jatkuu, kun aika jättää? Mitä jää jäljelle, kun liike häviää? Kun seison keskellä Taidehallin näyttelytilaa Kaisu Häkkäsen ja Susanna Pälviän teosten äärellä, olo on jossain määrin surullinen. Tiedän jo, että Susanna Pälviä käsittelee installaatioissaan surua ja muutama vuosi sitten iäkkäänä kuolleen isänsä elämää ja omaa suhdettaan häneen. Tiedän myös, että Kaisu Häkkänen käsittelee valokuvissaan ulkopuolisuutta. Olen alakuloisten teemojen ympäröimä. Alakulon pystyy aistimaan teoksista, vaikkei teosten taustoista ja tekijöiden ajatuksista etukäteen tietäisikään. Tämä näyttely edellyttää pysähtymistä, vähän samaan tapaan kuin Häkkäsen kameratyöskentely: ilman laukaisijaa pitkällä valotusajalla. Katoavaisuuden jälkiä Suru ja ulkopuolisuus ovat ihmisyyttä, oli joulu tai…
-
Heleän vihreää ja pastellin punaista
Tuovi Eskolan ja Laura Pehkosen yhteisnäyttely, Galleria Vanha Kappalaisentalo 2.-23.12.2016 Kappalaisentalon galleriassa kaksi nuorta taiteilijaa, Laura Pehkonen ja Tuovi Eskola, esittäytyvät kumpikin nimetyillä näyttelyillään Kuvitelmia ja Herbaario. Ensi tuntumalla heleän oloinen näyttely houkuttaa katsojaa irtautumaan liian ennakoivista mielenliikkeistä. Kuten taiteilijat itse sanovat, he ovat tuoneet kesän keskelle Porvoon talvea. Galleriatilassa olo on vapautunut – teokset tuntuvat viestivän jonkinlaista hulvattomuutta, positiivisesti mietityllä tavalla. Ehkä syynä on ollut se, että alun alkaen tiiviiksi yhteisnäyttelyksi aiottu kokonaisuus lähtikin muodostumaan omalla tavallaan kahdeksi. Saimme jo puolitoista vuotta sitten tietää näyttelyvuorostamme Kappalaisentalossa. Silloin meillä molemmilla oli työhuoneet Helsingissä ja suunnittelimme, että voisimme tehdä teoksia fyysisestikin samassa tilassa, naiset kertovat. Tilanne muuttui, kun Tuovi Eskola muutti…
-
Herkuttelua entisaikojen tyyliin
TÄMÄ ARTIKKELI ON VUODELTA 2015 Herkuttelua 1700-luvun kauppiasperheessä sekä 1800-luvun kartanossa Holmin perheen joulupöytä Kyökin puolella pitää piioilla kiirettä. Pateet, hyytelöt, herneet ja porkkanamuhennokset asetellaan tarjoiluastioihin ja kiikutetaan pian salin puolelle, kunhan tuolit on ensin siirretty seinän vierustoilta pöydän ympärille. Tänä jouluna on pöytään mahdutettava samat herkut kuin aiemminkin ja vielä enemmän, vaikka pöytä on pienempi. Johan-isäntä kun meni ja lupasi suuren pöydän lainaksi kartanon kattaukseen. Lovisa-rouva ei ollut tempauksesta mielissään, mutta piiat uskovat, että Holmin perheen joulupöydästä tulee emännän ohjeistuksella aivan yhtä upea kuin aina ennenkin. Keskelle on Lovisa Lagus komentanut tuomaan liemikulhon ja sen vierustoille komeat kynttilänjalat. Kattaus on 1700-luvun tyyliin harkittu ja symmetrinen. Astiat eivät kaikki ole…
-
Luontoäidin helmassa
TÄMÄ ARTIKKELI ON VUODELTA 2015 Vanhan Kappalaisentalon galleriassa Vanhassa Porvoossa Kirsi Neuvosen näyttely Luontoäidin helmassa hakeutuu teemoillaan kauneuden äärelle. Puvut, kampaukset ja taidehistoriasta kumpuavat kuvastot ovat Neuvosen grafiikkateosten aiheina. – Pukuteemaa olen tehnyt noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Jokaisella vuosikymmenellä olen lähestynyt sitä eri näkökulmasta, taiteilija kertoo. Ensimmäiset pukuteoksensa Neuvonen teki vuonna 1987. Tietyt teemat toistuvat hänellä tietyin väliajoin, mutta ei itsetarkoituksellisesti. – En tee pukuja siksi, että teenpä nyt, kun olen aina tehnyt. Aihe saa joskus odottaa, niin kuin nytkin. Haluan haastaa itseäni monella tasolla, Neuvonen miettii. Kappalaisentalossa esillä olevat pukuteokset ovat suurikokoisia, suurempia kuin aiemmin. Neuvonen on kehittänyt tekniikkaa ja pystyy käyttämään nyt myös aiempaa enemmän värejä. – Koen…
-
Muistikuvia, unohdusta ja elämän haurautta
TÄMÄ ARTIKKELI ON VUODELTA 2015 Muistojen syvyyksissä Haavoittuvuus ja voima kulkevat symbioosissa Johanna Ilvessalon tilateoksissa Porvoon Taidehallin näyttelyssä Taidetehtaalla. Upeasti kootussa kokonaisuudessa on kuusi teosta, joita yhdistää teemana elämän hauraus ja tunnemuisti. Kasvottomat, piilossa olevat hahmot herättävät kysymyksiä vieraantumisesta ja unohduksesta. Tämä on yksi vaikuttavimmista näyttelyistä, joita olen tämän vuoden aikana nähnyt. Teokset ovat vahvasti, mutta herkällä tavalla vuorovaikutuksessa keskenään. Samalla yksittäisinäkin teoksina jokainen puhuttelee. Taidehallin rouhea tila on omiaan Ilvesalolle. – En välttämättä halua luonnonvaloa. Valot ja varjot ovat tärkeä osa teoksiani, hän kertoo. Vesi on keskeinen elementti näyttelykokonaisuudessa, niin sisällöllisesti kuin materiaaleissa. Vedensolina johdattaa teoksen ääreen, jossa kehikon keskellä lasiset nyrkkeilyhanskat pysäyttävät pohtimaan väkivallan maailmaa. Näitä hanskoja ei…
Saatat myös pitää
Kuparista kuvaksi
Heleän vihreää ja pastellin punaista
Makuja mielikuvitusmatkalla
-
Erik Bruun
TÄMÄ ARTIKKELI ON VUODELTA 2014 Suomalaisen käyttögrafiikan rakastettu taitaja Erik Bruun selailee hymyillen vuonna 2007 hänestä julkaistua kirjaa Sulka ja kynä. Sen kansiin on koottu tämän 88-vuotiaan taiteilijaprofessorin laaja elämäntyö. On postimerkkejä, seteleitä, logoja, julisteita. On metsäisen Suomen maisemia, hymyilevää norppaa ja raikkaita appelsiineja. Loputtomasti osuvia ideoita, joista monet yhä näkyvät arkisessa ympäristössämme, vaikka emme niitä sen enempää tiedosta. Istumme Vanhassa Porvoossa Galleria Colmiossa, jossa Erik Bruunin elämäntyöhön on mahdollista tutustua näyttelyssä tammikuun puoliväliin asti. Hänen puheensa soljuu työntäyteisten vuosikymmenien ja yhä jatkuvan luomiskyvyn virrassa. Bruun kertoo tarinaa sanoin ja kuvin niin kiehtovasti, että tapaamisemme lokakuussa, näyttelyn suunnitteluvaiheessa, jättää mielen väreilemään ja kylvää halun kuulla ja nähdä lisää. Tässäkin täyttyy…
