Enkeleitä ajatellessa tulee ensimmäiseksi mieleen suojelusenkeli. Monet muistavat maalauksen, jossa naishahmoinen enkeli suojelee pienen tytön ja pojan virran ylitystä lahoa siltaa pitkin. Tuttu on myös sanonta ”enkeleitä oli matkassa” kun ihminen selviytyy onnettomuudesta vammoitta.
Suomalaisista enkeleiden olemassaoloon uskoo vakaasti 28 ja pitää todennäköisenä 19 prosenttia (lähde: Yle). Yliluonnolliseen uskoo joka kolmas suomalainen.
Tiedemaailma on usein kääntänyt selkänsä yliluonnollisille kokemuksille ja niiden vaikutuksille. Asiaa on viime vuosina ryhdytty tutkimaan akateemisesti. Vuodesta 2013 on Turun yliopiston professori Marja-Liisa Honkasalon johdolla selvitetty yliluonnollisia kokemuksia ”Ihmisen mieli” -tutkimusohjelmassa. Helsingin yliopiston uskontotieteiden professori Terhi Utriainen puolestaan tutkii ihmisiä, jotka uskovat voivansa kommunikoida enkeleiden kanssa. Tampereen yliopiston tutkijalta Jeena Ranckelta on vastikään ilmestynyt aiheesta väitöskirjan pohjalta syntynyt kirja Yliluonnollinen kokemus.
Tutkijoiden johtopäätös on kärjistetysti se, että yliluonnolliset kokemukset tulisi ottaa vakavasti. Yliluonnollisilla kokemuksilla, kuten näyillä, voi olla voimakas vaikutus ihmisen elämään. Nämä kokemukset voivat toimia ihmiselle apuna, tulkkina tai neuvoina. Ne voivat myös muuttaa kokijan elämän täysin. Onpa joku parantunut näyn ansiosta sairaudesta tai päässyt irti päihteistä.
Enkelit keskuudessamme tuhansia vuosia
Enkelin kaltaisia hahmoja tunnettiin jo 3000 vuotta sitten. Niiden alkukoteja olivat muinaiset Persia ja Babylonia. Kun juutalaisia pakkosiirrettiin Babyloniaan, tutustuivat he siellä yksijumalaiseen uskontoon, zarathustralaisuuteen. Sen Jumalalla on apunaan hyviä olentoja, eräänlaisia enkeleitä. Babylonialaisten enkelit siirtyivät sittemmin muihin uskontoihin kuten juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä (kuten New Age) viitataan usein enkeleihin.
Enkeli sana juontaa kreikankielisestä sanasta angelos, joka tarkoittaa sanansaattajaa. Enkeleiden ajatellaan toimivan Jumalan sanansaattajana, jolloin ne tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta. Ne voivat esiintyä myös suojelijoina, taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona. Raamatussa ja Koraanissa enkeli esiintyy Jumalan tahdon ilmoittajana, taivaallisena sanansaattajana.
Kirkko on usein halunnut laatia oikeat enkelinäkemykset. Jo 500-luvulla enkelit jaettiin yhdeksään lajiin eli enkelikuoroon. Alimpana hierarkiassa ovat tavalliset enkelit, jotka ovat ihmisten kanssa tekemisissä.
Danten 1300-luvulla kirjoittamassa Jumalainen näytelmä -runoelmassa mainitaan serafit, kerubit, istuimet, mahdit, voimat, vallat, päät, arkkienkelit ja viesti-enkelit.
Hyvien enkeleiden lisäksi joukossa on myös langenneita enkeleitä eli demoneja.
Kristillisen perinteen mukaan Lucifer (valonkantaja) oli ensimmäinen arkkienkeli, kunnes hänestä tuli liian ylpeä ja vallanhaluinen, mikä johti kapinaan Jumalaa vastaan. Taivaallisen sodan jälkeen Jumala karkotti Luciferin, jolloin siitä tuli paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan demoneita.
Kristinuskon vaikutuksesta Luciferin ajatellaan nykyään usein olevan yksi Saatanan monista nimistä. Enkeleiden lisäksi monissa uskonnoissa ja perinteissä esiintyy luonnonhenkiä ja välittäjäolentoja.
Mielikuva enkelistä on taiteen aikaansaannos
Käsityksemme enkeleiden ulkomuodosta perustuu pitkälti kuva- ja veistotaiteeseen. Raamatussa ihmisenkaltaisilla enkeleillä ei ole siipiä. Vanhimmissa maalauksissa enkelit näyttävät nuorilta miehiltä. Siivet lisättiin antiikin taiteen vaikutuksesta, jotta enkelit erottuisivat ihmisistä.
Enkeleiden ulkonäöllä on yhteys myös itämaiseen mytologiaan ja antiikin Kreikkaan. Esimerkiksi kreikkalaisten voiton jumalatar Nike näyttää hyvin samalta kuin nykyajan kuvien enkeli.
Usein enkelit kuvataan naisina tai naismaisina hahmoina. Vanhassa testamentissa enkelit mainitaan joskus yksinkertaisesti miehinä, joskus myös ruhtinaina. Arkkienkeli Gabrielin sanotaan olevan miehen muotoinen olento, ei siis suoranaisesti ihminen.
Enkeleitä nähneet tai aistineet ihmiset kuvaavat ne usein kirkkaaksi valoksi, valopalloiksi tai jopa tietyksi tunnistettavaksi hajuksi.
Katkelma Luukkaan evankeliumista:
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Uskoo sitten enkeleihin tai ei, niin enkelihahmot ovat osa ihmiskunnan kokemusmaailmaa. Enkelihahmo on myös suosittu somiste. Monissa kodeissa sytytetään jouluna enkelikellon kynttilät ja ripustetaan enkelikoristeita kuuseen.
Teksti: Leila Toffer-Kares