TÄMÄ ARTIKKELI ON VUODELTA 2015
Muistojen syvyyksissä
Haavoittuvuus ja voima kulkevat symbioosissa Johanna Ilvessalon tilateoksissa Porvoon Taidehallin näyttelyssä Taidetehtaalla.
Upeasti kootussa kokonaisuudessa on kuusi teosta, joita yhdistää teemana elämän hauraus ja tunnemuisti. Kasvottomat, piilossa olevat hahmot herättävät kysymyksiä vieraantumisesta ja unohduksesta.
Tämä on yksi vaikuttavimmista näyttelyistä, joita olen tämän vuoden aikana nähnyt. Teokset ovat vahvasti, mutta herkällä tavalla vuorovaikutuksessa keskenään. Samalla yksittäisinäkin teoksina jokainen puhuttelee.
Taidehallin rouhea tila on omiaan Ilvesalolle.
– En välttämättä halua luonnonvaloa. Valot ja varjot ovat tärkeä osa teoksiani, hän kertoo.
Vesi on keskeinen elementti näyttelykokonaisuudessa, niin sisällöllisesti kuin materiaaleissa. Vedensolina johdattaa teoksen ääreen, jossa kehikon keskellä lasiset nyrkkeilyhanskat pysäyttävät pohtimaan väkivallan maailmaa. Näitä hanskoja ei pueta päälle, mutta jos antaa ajatustensa edetä, kädet voisi asetella niiden sisään.
Mikä rikkoutuisi, jos näillä hanskoilla iskisi? On parempi antaa niiden levätä sarkofagissaan, virtaavan veden ympäröimänä, kalsealla metallijalustallaan. Kun sulkee silmänsä, maailma on mukavampi. Vesi jatkaa kaunista rauhoittavaa solinaansa. Silmät avoinna vastassa on toinen todellisuus. Teos ei kuitenkaan sano, etteikö saisi joskus sulkea silmiään – ehkä se on toisinaan ihan perusteltavissa oleva puolustautumiskeino.
Kehässä-teoksen kanssa yhteen kuuluu viereisellä seinällä oleva Kuplan sisällä. Teos sai ajatuksena alkunsa, kun Johanna Ilvessalo oli kerran keskustellut erään kiusatun nuoren tytön kanssa. Tyttö kertoi, että hän tunsi olevansa kuin kuplassa.
Teos ei suoranaisesti kerro kiusaamisesta, vaan teemallisesti se lähti Ilvessalon käsissä kulkemaan omia teitään.
Kuplien sisällä erottuu hahmo, jonka piirteistä ei saa selvää. Se voisi olla kuka tahansa, aivan kuten teoksessa Pisaroiden keskellä.
Ei ole vaikea kuvitella tilannetta, jossa jää ulkopuoliseksi. Ympärille muodostuu ikään kuin suoja ja tarkkailet sieltä kasvottomana muita. Elämä muuttuu epätodelliseksi. Sinut nähdään vääristyneen pinnan läpi.
Sama tunne nousee Seison verhon takana -teoksen äärellä. Teokset asettavat katsojan tarkkailtavaksi. En tiedä, kuka verhon takana on, mutta hän saattaa nähdä minut. Voi olla toisinkin päin ja se erityisesti tekee teoksesta surullisen, ehkä karmivankin. Suihkuverhon takana on paljas ihminen, haavoittuva, yllätettävissä oleva.
Lasi materiaalina on samalla hauras ja vahva. Murskeena se muistuttaa jäätä, kuten teoksessa Muistijälkien varassa, jossa vanhat valokuvat ikään kuin kuplivat esiin muistojen syvyyksistä. Teos muodostuu useammasta kliinisen oloisesta pöydästä, ikään kuin laboratoriopöydistä, joiden päällä murske heijastelee kirkasta valoa.
Vanhat musta-valkovalokuvat ovat eri kokoisten lasipallojen sisällä. Samanlaisia pöydälle asetettavia kuvakupuja on ollut omilla vanhemmillani.
– Löysin jätelavalta vanhan valokuva-albumin. Minulla ei ole tietoa, keitä nuo kuvissa olevat ihmiset ovat. Ehkä siihen on päättynyt jonkun suvun tarina, Ilvessalo pohtii.
Vanhat kuvat herättävät vahvoja tunteita. Ne vaikuttavat tutuilta ja kertovat ajasta vuosikymmeniä sitten. Ihmiset ja tapahtumat ovat mennyttä, kuin jäähän haudattuja, nyt jo kuolleita, mutta muisti nostaa kuvia pintaan niin hyvässä kuin pahassa.
Johanna Ilvessalon näyttely TILATEOKSIA 27.11.-20.12.2015
Porvoon Taidehalli, Taidetehdas 2. krs., Läntinen Aleksanterinkatu 1.
Avoinna ti-pe klo 10-18, la-su klo 11-16.
Teksti ja kuvat: Tuula Lukic.
Tämä on laajennettu artikkeli alkuperäisestä, joka on julkaistu 1.12.2015 Sanomalehti Uusimaan kulttuurisivuilla.
Uusimaa-lehti www.uusimaa.fi
Taidetehtaan näyttelyt www.taidetehdas.fi
Porvoon kaupungin näyttelyinfo www.porvoo.fi
