Talvitien perheen jouluisessa äänimaisemassa soivat kauneimmat joululaulut, vihannessilppuri sekä Suomen itsenäisyyden juhlavuotena syntyneen Ahton jokellus.
lta hämärtyy, rauhaisalla Aunelanmäellä laskeudutaan joulun tunnelmiin. Anna ja Sauli Talvitien kodissa rytmiä ei kuitenkaan ohjaa niinkään auringonlasku tai vuodenaika, vaan perheen pienin, huhtikuussa syntynyt Ahto. Hän on yksi 100-vuotiaan Suomen vauvoista.
Lapsi on luonnollisesti muuttanut Annan ja Saulin arkea, ajatteluakin. Myös jouluvalmistelut saavat uusia sävyjä. Vauva-aika tuntuu vierähtävän nopeasti, joten on elettävä hetkessä, tässä ja nyt.
– Pimeän ajan saapuessa tuntuu ihanalta valmistautua jouluun, ja kun Ahto on mukana, joulua odottaakin nyt enemmän, Anna miettii.
Vanhemmat kuvailevat Ahtoa hyväntuuliseksi hepuksi. Vauva kulkee mukana aina kun mahdollista, siis lähes aina. Joulun alla mennään yhdessä ainakin Kauneimpiin joululauluihin. Vanhempiensa soitosta Ahto saa nauttia Porvoon tuomiokirkossa Varia Voce & kamariyhtye Fantasmin konsertissa. Anna soittaa kamariyhtyeessä viulua ja Sauli lyömäsoittimia.
Kokousvauvaksikin Ahto on päässyt Annan luottamustoimien myötä. Anna Talvitie toimii muun muassa Porvoon seurakuntayhtymän luottamustehtävissä. Äitiyslomalle hän siirtyi Albert Edelfeltin koulun opettajan ja apulaisrehtorin tehtävistä. Sauli Talvitie on hammasteknikko Hammaslaboratorio PureArtissa.
Vanhemmuus on läsnäoloa
Työorientoitunut, hektinen, kärsimätön. Näin Anna kuvailee itseään. Yllättäen tuota kärsimätöntä tyyppiä ei ole viime kuukausina näkynyt.
– Ahto on kasvattanut kärsivällisyyttä. Koen, että nyt on helpompaa olla se ihminen, joka haluan olla, ikään kuin parempi versio itsestäni. Turhat pikkumaisuudet saavat väistyä ja kiinnitän enemmän huomiota siihen, miten ihmiset puhuvat ja mitä itse puhun.
Molemmat korostavat vanhemmuudessa läheisyyden ja läsnäolon merkitystä.
– Haluan osallistua ja olla lapselle läsnä. Toivon, että osaan tehdä sellaisia valintoja, ettei jälkeenpäin tarvitse katua. Yksi isoäitini lempilauseista oli ”Kunnioita vanhempiasi, niin elät pitkän elämän”. Tuo viisaus kantaa kauas, mutta vanhempana on myös itse oltava kunnioituksen arvoinen, Sauli pohtii.
Saulin isoäiti elikin pitkän elämän, 101-vuotiaaksi. Halvauksen jälkeen sokeutuneena ja puhekyvyttömänä hän ehti kohdata myös Ahton, tuntea lapsen lähellään vain muutama viikko ennen poisnukkumistaan viime toukokuussa.
Suomi 100
Suomen itsenäisyyden juhlavuotena sodat ja niistä selviytyminen ovat olleet vahvasti esillä. Lapsiperheessä puheenaiheeksi nousee neuvola. Siitä on 100-vuotiaassa Suomessa syytäkin ollakin ylpeä.
– Neuvolasysteemi on todella upea. Sehän ei ole huolenpitoa ainoastaan odottavan äidin fyysisestä hyvinvoinnista, vaan myös henkisestä. Ja kun lapsi on syntynyt, yhteys neuvolaan jatkuu. Synnytyksen jälkeen terveydenhoitaja tulee jopa kotikäynnille, Anna kertoo.
Vanhempien pelot liittyvät usein juuri lapsen terveyteen. Vastuun myötä asioita myös pohtii laajemmassa perspektiivissä.
– Tämän päivän yhteiskunnassa tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Niiden soisi olevan sellaisia, ettei kaikki ole vain oman edun tavoittelua, Sauli toteaa.
– Omalta osaltani toivon, että osaisin sopivassa kohdassa astua Ahton elämässä taka-alalle. Haluaisin välittää Ahtolle hyväksyvän ja avoimen asenteen, mutta niin että hän kuitenkin tietäisi kuka on ja mistä tulee. Myös tunteista puhuminen on tärkeää. Vanhempina meidän on pystyttävä ottamaan lapsen moninaiset tunteet vastaan ja tuettava häntä, Anna jatkaa.
Joulun alla monissa perheissä suorituspaineet vain kasvavat. Miten on Talviteillä?
– Me vietämme aika pelkistettyä joulua. Ensimmäisenä adventtina nostamme Saksasta hankitut pähkinänsärkijät esiin. Joulupöytään valmistan laatikot itse. Ei ole joulua ilman 1970-luvun Moulinexin jyrinää, se on perhekalleus lapsuudenkodistani, kaikkein paras lanttujen ja porkkanoiden möyhijä, Anna hymyilee vailla suorituspaineita.
Jouluaamuna on luvassa tonttupuuroa ja mantelinsaaja lukee illalla jouluevankeliumin – ei ehkä kuitenkaan vielä Ahto. Aivan varmasti musiikkia rakastavien Talviteiden kotona soivat myös monet kauniit joulunsävelet.
Teksti: Tuula Lukic
LANTTULAATIKKO
1 kg lanttua (mukaan voi laittaa myös vähän jauhoista perunaa)
1 tl suolaa
1 dl siirappia
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
1 rkl inkivääriä
½ tl valkopippuria
Suolaa oman maun mukaan.
Pinnalle hapankorppujauhetta ja voinokareita.
Kuori ja lohko lantut, keitä suolavedessä kypsiksi (noin 30 minuuttia).
Soseuta kypsät lantut, lisää muut ainekset, sekoita ja kaada voideltuun vuokaan.
Painele pintaan haluamasi koristekuvio ja ripottele pinnalle hapankorppujauhe, lisää pinnalle myös voinokareita.
Kypsennä uunissa 150 asteessa noin tunti.
Vegaaniversiossa kuohukerman voi korvata kaura- tai kookoskermalla, kananmunan voi jättää pois tai korvata 1 rkl soijajauholla. Voinokareen tilalle kasvisrasvaa.