-
Elävä historiikki ihan ”Selvyyden vuoksi”
Tipattoman tammikuun kunniaksi Teksti: Tiina Sundqvist Artikkelikuva: Ote kuvasta ”Woman’s Holy War. Grand Charge on the Enemy’s Works.” 1874 Curier&Ives, New York. Saatoit hämmentyä otsikoinnista, sillä historialliset asiat eivät yleensä kuulu elävien kirjoihin. Joulukuussa 2020 ilmestynyt Porvoon Raittiusseuran historiikki Selvyyden vuoksi on kuitenkin juuri elävien kirja. Sitä lukiessa edellisten vuosisatojen Porvoo herää eloon, ja tarina jatkuu tähän päivään tutustuttaen meidät joukossamme kulkeviin raittius-lähettiläisiin ja virvoittaviin selviytymistarinoihin. Toimittaja, kulttuurihistorioitsija Tuula Lukic on tehnyt suurenmoista tutkimustyötä Porvoon Raittiusseuran historiikkia kirjoittaessaan etsimällä museoiden arkistoista käsiinsä vanhaa kirjeenvaihtoa ja jäljittämällä raittiusseurassa vaikuttaneiden ihmisten tarinoita. Hän on onnistunut liittämään Porvoon Raittiusseuran vaiheet laajempaan, koko Suomea koskevaan yhteiseen tarinaan. Tahdonvoimaa ja tavoitteita Jo seuran ensimmäinen puheenjohtaja,…
-
Killing Joke
Post-punk. Kuuluneeko jouluun? Ei ainakaan traditionaaliseen hempeään joulukuvastoon. Mutta onko joulu koskaan ollutkaan syvimmältä sanomaltaan valmis siisti paketti? Tänä jouluna tuohon pakettiin voisi hyvinkin kääräistä originellin kirjan ”kuolettavasta kaskusta”. Äskettäin on nimittäin ilmestynyt ensimmäinen kattava teos 1970-luvun lopulta lähtien omassa musiikkigenressään huikeaa mainetta niittäneestä brittiläisestä Killing Joke – yhtyeestä. Bändin rosoisen taipaleen on koonnut kirjankansien väliin porvoolaistoimittaja, tietokirjailija Jyrki ”Spider” Hämäläinen. Killing Joke oli yksi niistä bändeistä, jotka 1980- ja -90 –lukujen taitteessa olivat luomassa uutta post-punk genreä ja oli siinä aivan omassa liigassaan. Yhtye on ollut aktiivinen miltei koko ajan tähän päivään asti muutamia breikkejä lukuun ottamatta. Vuodesta 2010 alkaen on alkuperäinen kokoonpano ollut jälleen kasassa, ”hämähäkki” Hämäläinen kertoo.…
-
Miettinen: Tapahtui tähtiyönä
Kaukana tuolla, siellä missä revontulet tanssien heiluttelevat hameitaan, seisoi korkealla tunturin laella pieni poro. Pakkanen narskui sen sorkkien alla ja hengitys muuttui kirkkaiksi jääkiteiksi, jotka vierivät tunturin rinnettä alas ja helisivät mennessään kuin pienet tiukuset. Poro katseli revontulien kisailua taivaan kannella, tähtien tuiketta niiden takana ja kummasteli kuuta. Se olisi halunnut hypätä mukaan revontulien tanssiin ja juosta pitkin samettista, tummansinistä yötä niin, että sen sarviin olisi tarttunut tähtiä. Niitä kaikkein kauneimpia, joita kuvitella saattoi. Tunturin juurella kuuset torkkuivat unisina valkoisissa nutuissaan ja pitivät lämpimänä niiden luota suojaa etsimään tulleita lintuja. Oksien alle käpertynyt kettu pörhisti häntänsä, painoi kuononsa syvälle häntätupsun sekaan ja asetteli käpälänsä niin, ettei pakkanen päässyt nipistelemään sitä.…
-
Aho: Liisi ja joulupukki
Liisi oli viisivuotias, iloinen tyttö, mutta tänään Liisiä jännitti aivan kamalasti. Liisin päiväkodissa oli joulujuhlat. Päiväkoti sijaitsi vanhassa huvilassa, siinä oli monta huonetta ja huoneiden keskellä suuri sali. Joulujuhlat pidettiin illalla. Oli pimeää ja tunnelmallista, valkoinen lumi peitti päiväkodin pihamaata. Kaikki lapset, vanhemmat, mummit ja vaarit kokoontuivat suureen saliin, jossa lapset esittivät ohjelmaa. Liisi oli mukana laululeikissä Kello löi jo viisi. Siinä ollaan matkalla joulukirkkoon ja lauletaan lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää. Liisi oli leikissäkin Liisi, se oli aika hassua. Liisiä alkoi nipistää vatsasta, mitä lähemmäksi esitysvuoro tuli. Nyt, juuri nyt Anna näytti merkin. Lasten täytyi siirtyä viereiseen huoneeseen odottamaan. Pian olisi heidän vuoronsa. Liisi pomppasi penkiltä,…
-
Ansas: Kadonneen yksisarvisen tapaus
Olipa kerran joulu. Kissa nimeltä Kinuski ja yksisarvinen nimeltä Sateenkaari ja kilpikonna nimeltä Toffee päättivät viettää sen yhdessä. Mutta ilkeä pääsiäisnoita halusi tuhota koko joulun, koska hän halusi, että pääsiäinen olisi kaikista suosituin juhla. Noita tiesi, että yksisarvisella oli taikavoimia. Yksisarvinen osasi teleportata itsensä toisiin paikkoihin. Noita aikoi ryöstää yksisarvisen ja kirota sen niin, että yksisarvinen teleporttaisi itsensä jouluaattona kaikkiin koteihin ja ryöstäisi lasten lahjat. Kun yksisarvinen nukkui, noita lensi hiirenhiljaa luudallaan paikalle ja tunki yksisarvisen säkkiin. Säkin taikakangas esti yksisarvista teleporttaamasta itseään pois säkistä. Linnassaan Pääsiäissaarella noita juotti yksisarviselle taikajuomaa huijaamalla, että se oli vettä. Niin noita sai yksisarvisen valtaansa. Kissa ja kilpikonna etsivät yksisarvista kaikkialta, mutta eivät löytäneet tätä mistään. He kiersivät koko maapallon, mutta yksisarvista…
-
Honkanen: Joulutarina
Pitkästä aikaa oli tulossa oikea valkea joulu. Aattoilta pimeni, oli pakkasta ja satoi hiljalleen lunta. Tästä huolimatta Teijo Murola oli vihainen. Hän oli lähtenyt pihalle joulupukkia vastaan, pukki oli myöhässä ja Teijoa paleli. Joulu oli menossa pilalle. Kaikki oli alkanut maksalaatikosta. Kinkku ja suurin osa muista joulun tykötarpeista oli hankittu ajoissa. Edellisiltana vaimo oli laittanut Teijon ostamaan vielä puuttuvia tavaroita. Teijo oli pyörinyt kaupassa muiden stressaantuneiden ihmisten joukossa ja oli mielestään muistanut kaiken. Airi-vaimo oli huomannut kotona, että maksalaatikko oli unohtunut. Maksalaatikko kuului ehdottomasti joulupöytään. Joulu ei kerta kaikkiaan tule ilman maksalaatikkoa. Näin ilmoitti Airi Teijolle. Unohdus saattoi olla alitajuinen, sillä Teijo inhosi maksalaatikkoa. Aattoaamuna Teijo oli mennyt lähikauppaan korjaamaan…
-
Hyvärinen: Yksinäinen
Joulupukin postitoimistoon saapuu loputtomana tulvana kirjeitä, joissa esitetään monenlaisia toiveita. Kaikkia toiveita Joulupukki ei pysty toteuttamaan, mutta hän yrittää parhaansa mukaan ilahduttaa jokaista ⎼ se on hänen elämäntehtävänsä. Kerran Joulupukki sai tällaisen kirjeen Hilla-nimiseltä tytöltä: Hei Joulupukki Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa, mutta en ole uskaltanut. En tiedä, voitko toteuttaa toivettani, mutta toivon vain yhtä asiaa: tahtoisin saada ystävän. Minulla ei ole yhtään ystävää. Minulla on äiti ja isä ja olen heistä kiitollinen. Mutta se ei ole sama asia. Katselen sivusta kun muut leikkivät yhdessä. Vaikka haluaisin, en uskalla mennä mukaan, eikä kukaan pyydä minua. Onko minussa jotain vikaa? En halua olla enää yksinäinen. Voisitko auttaa? Terveisin, Hilla Suuria…
-
Itänen: Pukin joulumuisto vuodelta 1920
Kaikkien niiden vuosisatojen aikana, mitä olen perheiden luona jouluaattona kiertänyt, on sattunut arvatenkin monenlaista kommellusta. Joku niistä on ollut vähän harmillinen ja joku toinen taas huvittava tai jopa ratkiriemukas. Mutta on sekaan mahtunut monta herkkää hetkeäkin. Yksi mieleenpainuvimmista sellaisista tapahtui sata vuotta sitten Porvoossa. Kansalaissodassa haavoittuneella miehellä oli iso perhe. Vaimo ja viisi lasta. Kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vammojensa takia mies ei pystynyt enää täysipainoiseen työhön, eikä näin ollen kyennyt enää kunnolla huolehtimaan perheestään. Vaimon satunnaisten ompelutöiden avulla he yhdessä pystyivät hankkimaan hädin tuskin lapsille jokapäiväisen ruokansa. Joululahjoihin ei rahaa riittänyt ollenkaan. Sen tiesivät lapsetkin jo ennestään. He eivät olleet läheskään ainoa kurjuudessa elävä perhe. Pukin muori oli selvillä…
-
Kangas: Kuusenkerkkä ja kulkunen
Minä tiedän, miten tärkeitä tarinat ovat. Siksi haluan kertoa sinulle omani. Haluan kertoani tarinani, joka juontaa juurensa monen monituisen vuodenkierron taakse. En halua, että tarinani peittyy unohduksen varjoon, kunnes kukaan ei muista, kuka sen kertoi tai kuinka se alun perin meni. Oletko valmis kuulemaan sen? Ja ennen kaikkea: oletko valmis uskomaan sen? Minä tiedän, että olen jo vanha. En enää kipaise tarkkailureittiä yhtä nopeasti kuin nuorempana. En ole enää yhtä ketterä kapuamaan aitojen yli kuin ennen. Näköni ja kuulonikin ovat jo heikentyneet, mutta muistini minulla on yhtä kirkas kuin Lapin kristalliset jääpuikot. Ihmismielellä on tapana unohtaa tapahtumat, kääntää asiat toisin, lisätä tarinoihin omiaan tai jättää jotain kertomatta. Mutta nyt minä,…
-
Mailasalo: Pyhän Nikolauksen jouluyö
Joulupukkeja ja heidän tapaisiaan henkilöitä ei tietenkään ole ollut vain yksi, vaan monta ympäri maailmaa. Täällä pohjolassa asusti Kekripukki suurine sarvineen, josta myöhemmin tuli Joulupukki. Hän muutti sittemmin asumaan Korvatunturille apulaistensa, tonttujen, kanssa. Hän ei käy koskaan Korvatunturin itäisimmällä huipulla, sillä se kuuluu Venäjälle ja venäläisillä on oma Pakkasukkonsa. Joulupukin ja Pakkasukon kerrotaan tehneen sopimuksen, jonka mukaan he eivät astu toistensa maaperille. Pukki ja Ukko nimittäin tuntevat parhaiten minkälaisista lahjoista oman maan kansalaiset pitävät, joten he näkevät, että se on kaikkien parhaaksi, varsinkin pienten lasten. Tosin erityisluvalla ja vitkastelematta joulupukki käy nopeasti jakamassa lahjat Venäjän suomalaisille ja Pakkasukko Suomen venäläisille, jos he niin toivovat. Rooman keisarikunnan alueella, nykyisen Lounais-Turkin muinaisessa…
-
Murtonen: Pukin nimi
Tuijotamme kaikki viisi tuvan ovea. Eteisestä kuuluu ähinää ja ryminää; jännitys näkyy lasten kasvoista. Pienempien leuka väpättää itkua hakien, rohkein meistä haparoi avaamaan ovea. Esiin työntyy karvainen otus. Mielestäni pelokkeen päähine muistuttaa nurin käännettyä karvahattua. Turkki taasen poikkeaa tavallisesta asusteesta. Tässä laitoksessa karvoja on ainakin ulospäin, sisäpuolesta ei saa selvää. Kaikkien huomio kääntyy enoon, joka menee vetämään pukin avuksi isoa, kukkuroillaan olevaa pärekoria. Enolla, joka asuu kaupungissa, on tänä viikonloppuna normaalia suurempi reppu pestäväksi tuotavaa pyykkiä. Lahjojen jakoon kuuluvan pakollisen kiltteyskuulustelun ja hätäisen laulun jälkeen isä lähtee auttamaan pukkia seuraavaan taloon. Me lapset pääsemme lahjojen kimppuun. Hieman kummastelemme pukin liukkaita jalkineita. On varmaan hyvä, että isä menee auttamaan pukin turvallisesti…
-
Nuutinen: Porot aivan murheissaan
Porot aivan murheissaan nojailevat valjaissaan, tonttujoukko rekeen pakkaa lahjakuormaa tohkeissaan. * On räntä vienyt revontulet mustaa taivas hehkuttaa, kadonnut on tähtiloisto yltä jängän, paljaan maan. * Rekivällyyn sujauttaa joulumuori glögilestin, Pukkia se ilahduttaa päähän vetää sydvestin. * Porotkin nyt kavahtavat poissa kun on piippalakki, surusilmin katsahtavat nuttukin on sadetakki. * Rekimatka hidas on päällä kovan kivikon, alla kirskuu jalaspari seuranaan on ilma vari. * ”Ei pääse pukki eksymään tunturia pidempään, missä lienee matkan pää kaikki kun on pimeää” -tuumi pukki kummissaan aatoksissa tummissaan. * ”Mihin meni Joulumaa muuttiko se merten taa, kauas jätti räntämaan millä saan sen palaamaan”? * Kunnes keksi Pukki sen lohduttavan vastauksen: ”Ei joulu ole oikeastaan lunta,…
Saatat myös pitää
Itänen: Pukin joulumuisto vuodelta 1920
Hyvärinen: Yksinäinen
Murtonen: Pukin nimi
-
Rusinen: Honkkeli Aatu
Kuuntelen eteisessä, kuinka kulkusten ääni loittonee ja hiipuu ulos pimeään. Pukki lähti ja meni menojaan. Rupean leikkimään nukella, jonka sain pukilta. Nuken nimi on nyt Hapsu. Säikähdän kun kuulen eteisestä: – Kukkuu, kukkuu. Oven takaa se kuuluu, kukkuu uudelleen, se räpistelee tai oikeasti kolistelee. Siellä on iso käki. Nyt se koputtaa oveen. Kuka siellä? Ovi aukeaa hitaasti. Sieltä rymistelee sisään naapurin setä. Honkkeli Aatu, seisoo jo ovensuussa paketti kädessään. Honkkeliksi häntä ei saa sanoa ääneen, varoitteli äiti minua kerran. Se on liikanimi. Hänellä on sellaiset holtittomat, pitkät ja laihat kintut. Polvet sojottavat toinen kaakkoon toinen länteen, siis mihin sattuu. Hän seisoo ja tuijottaa siinä hiljaa hymyssä suin kädessään paketti, häikäisevän…
-
Råback: Joulupukki, GSM 050 0011035
Jonna puistaa taas päätään baaripöydän toisella puolella istuvalle Robinille, joka katsoo häntä silmät sympatiaa tuikkien. Käsissään Jonna pitelee kuluneennäköistä, mustakantista vihkoa. Hän kääntelee sitä kuin jotain hellyyttä tarvitsevaa. Jonna avaa suunsa sanoakseen jotain, muuttaa mielensä, ja hetken kuluttua mutisee: ”Niin moni asia muuttui, kun mummi kuoli. Pienetkin asiat. Totuin jo ajatukseen siitä, että meidän joulupukin yhteystiedot olivat yksi niistä salaisuuksista, jotka hän vei mennessään.” Robin hymyilee ja nyökkää kohti vihkoa. ”Mun mielestä se, että löysit isoäitisi osoitekirjan on merkki. Hyvä merkki.” Robin nojautuu pöydän ylle. ”Ehkä siitä miehestä olisi hauskaa kuulla sun joulumuistoja. Ja etkö sä halua tietää, kuka teidän pukki oli?” ”Haluan ja en”, Jonna sanoo hymyillen surullisesti. ”En…
-
Saarela: Pienestä kydöstä syttyvät suurimmat tulet
Oli tavallista lämpimämpi joulu, ja joulupukin porot hädin tuskin selvisivät yläilmojen lämpövirtojen ristiaallokossa. Eiväthän he olleet tottuneet lämpöön jouluna, ja nyt heidän oli lennettävä tuhansia kilometrejä merten halki. Joulupukki ymmärsi porojen ongelman, ja lopulta tajusi laskeutua pienelle saarelle meren tummien aaltojen keskelle. Porot lysähtivät maahan lepäämään ja joulupukki havaitsi etäältä nousevaa savua. Talo ei ollut suuri, ja suurin osa pihasta oli lumen ja loskan peittämä. Joulupukki ei uskonut, että talossa asui lapsia, mutta voisihan hän olla väärässäkin. Hän ei ollut varma, kuinka hänen pitäisi lähestyä taloa, sillä hän ei tiennyt kuinka vieraanvaraisia asukkaat olivat. Hän tarkisti kartan monta kertaa ja vielä kaikki ulottuvuudetkin, mutta ei vain löytänyt kyseistä saarta mistään. …
-
TaikaTarinat Joulupukin kanssa
Päivitys 28.11.2020: Porvoon JouluTaika-lehden 10-vuotistapahtumat kirjastoissa on peruttu, mutta voit nauttia taikatarinoista joulupukin lukemina verkossa: TaikaTarinat Joulupukin kanssa **** Joulupukki saapuu joulukuussa Porvoon kirjastoille lukemaan lapsille Porvoon JouluTaika -lehden kirjoituskilpailun parhaita tarinoita. Mukaan pukki on myös ottanut kaksi aasiystäväänsä ilahduttamaan lapsia ja vanhempia. Aasit tulevat Hutkon tilalta Pukkilasta, missä Joulupukin eläinystävät viettävät kesälomansa. Lukuhetket tapahtuvat kirjastojen ulkotiloissa, sää- ja koronavarauksella. Tapahtuma on veloitukseton. TID media&events järjestää tapahtuman yhteistyössä Porvoon kirjastojen kanssa. Toivotamme kaikki tervetulleiksi paikalle kuuntelemaan tunnelmallisia joulutarinoita, juomaan glögiä ja tervehtimään pukkia sekä aaseja! Tarinoita luetaan noin puolen tunnin välein. La 5.12. Porvoon kaupunginkirjasto 13:30-15:00 Pe 11.12. Gammelbackan kirjasto 15:00-16:30 Pe 18.12. Kevätkummun kirjasto 15:00-16:30 PS. Olethan terve kuin pukki saapuessasi…
-
Metoo#olavi
Porvoon Teatteri teki tänä jouluna jymy-yllätyksen näytelmällään metoo#olavi. Teatteri on nimittäin totuttanut katsojat odottamaan jokavuotista hauskanhulluttelevaa jouluvarieteeta, mutta nyt mentiin aivan muihin sfääreihin. Vakavampiin virtoihin Johannes Linnankosken 150v-juhlavuoden merkeissä. Ei niin, etteikö naurukin olisi yleisön joukossa hyrähdellyt. Elämä 1800-1900-lukujen vaihteessa nostatti ajoittain tyrskähtelyjä. Niin tosiaan, tuollaista se oli, naisen osa etenkin. Miehen tahdon ja ambitioiden jatke ja varmistaja. Ei sinänsä mitenkään huvittavaa, mutta teatteri on armahtavainen ja salliva – se antaa meidän eläytyä tilanteisiin käsivarren mitan päästä. Se antaa meille ymmärrystä sekä kykyä asettua toiseen aikaan, toisenlaisiin todellisuuksiin. Samalla se sohaisee arkoja kohtia nykyajassamme menneisiin verhoiltuna, metoo#. Vihaan leutoja säitä Porvoon Teatterin esitys on oivallisesti toteutettu. Teatteriseurue tässä ajassa harjoittelee…
-
Musiikki puhuu sielulle ja sydämelle
Bongasin musiikin ystäville Porvoosta tapahtuman, josta ei ollut tullut tietoa painettuun lehteen. Konsertti on osa marras-joulukuun Kitara, Tähdet ja Taukola -kitarafestivaalia. Mielenkiintoinen paikkakin on kyseessä, kesällä avattu Taukola Sikosaaressa: Suo hetki itsellesi. JouluTaika haastatteli Tuomas Hannikaista vuonna 2012. Seuraavassa siis artikkeli seitsemän vuoden takaa. Musiikilla on valtava voima, joka pureutuu suoraan alitajuntaan Joulun tapahtumakalenteria selatessa ei voi olla ihmettelemättä, kuinka monitahoiseksi musiikillinen tarjonta on Porvoossa jälleen viritetty. Konsertteja on klassisesta viihteeseen ja kauneimpiin joululauluihin, kamarimusiikkikokoonpanoista kuoroihin ja lasten tonttuleikkeihin. Mitä ajattelee musiikin ammattilainen jouluisen äänimaailman äärellä? Kapellimestari Tuomas Hannikaisen joulunvieton ytimessä on perhe, johon kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta Elias 6v. ja Oskar 1v. sekä puoliso, sellisti Anna Hannikainen. Monen…
-
Tuntematon sotilas
Hienojen miesten ja hienojen maisemien elokuva Tästä elokuvasta tulee Se Tunne. Kun astuu elokuvateatterin pimeästä takaisin kadulle, näkee kaiken uusin silmin. Kirkkaat valot, popkornit ja elämän äänet tuntuvat epätodellisilta, ainakin ohikiitävän hetken. On ehkä paradoksi, mutta Tuntematon sotilas, sotaelokuva, on kaunis. Se alkaa ja loppuu lähes runolliseen kuvaan: sukellukseen myyttisen suomalaisuuden alkulähteille, viattomuuden aikaan, lapsuuden kesiin, tuhansiin järviin. Tämä antaa elokuvalle raamit. Niiden nimi on inhimillisyys ja niihin kaikki vertautuu. Elokuvan henki nousee maisemasta: laajoista metsistä, usvaisista soista, tähtitaivaasta. Siinä on Suomenmaa, siinä on suuruus. Kamera taltioi upeasti maisemat ja yksityiskohdat, huomaa tuhon keskeltä nousevan perhosen tai sammalta taittavan pienen madon. Kaikki tämä toistaa elokuvan ideaa: inhimillisyyttä, pienessä ja suuressa.…
-
Musiikin vastavoimia
Negrospirituaalin ja heprealaisen musiikin vastavoimia Golden Gate Quartet, Mahalia Jackson ja monet muut tunnetut gospelmusiikin tulkitsijat olivat Liisa Moliis-Niinisen suosikkeja jo lapsena. Luontevasti monet rakkaat gospelkappaleet löysivät tiensä myös hänen uusimmalle levylleen ”Walk in Jerusalem”, jonka julkistamiskonsertista saatiin nauttia lokakuussa Porvoon tuomiokirkossa. Uusin levy ei ole aivan sitä, mitä gospelilta odottaa. ”Walk in Jerusalem” yhdistää yllättävällä tavalla Liisan Moliisin kaksi rakkautta – negrospirituaalin ja heprealaisen musiikin. Ne ovat kuin kaksi vastavoimaa, jotka kulkevat käsi kädessä ja kertovat samaa tarinaa. – Ne kertovat Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta vaikeiden aikojen yli. Myös Mahalia Jackson näki, että gospelmusiikin juuret ovat heprealaisessa musiikissa. Niissä on samaa surumielisyyttä. Vanhat spirituaalit kertoivat ajoista, jotka Israelin kansa…
-
Hoosianna soi
Porvoon tuomiokirkossa kaikui tänään joulun odotukseen mielet virittävä Hoosianna. Ensimmäisen adventin messuun saapunut kirkontäysi seurakunta sai laulaa tuon tunnetun sävelmän upouusista virsikirjoista. Ja monia muitakin virsiä tietysti. Ensimmäisen kynttilän sytyttämisen yhteydessä soi herkkä Nyt sytytämme kynttilän -laulun ensimmäinen säkeistö. Liekö henkilökunta niin innostunut uudesta virsikirjasta ja joulusta, että oli vaikea valita, mitä ottaa mukaan ja mitä ei. Virsinumeroita säkeistöineen oli nimittäin adventtimessussa tänään niin paljon, etteivät ne kaikki mahtuneet yhdelle taululle. Virsikirjan ns. lisävihkossa (Porvoon seurakunnissa – suomalaisessa ja ruotsalaisessa – lisävihko näyttää tarkoittavan lisäsivuja, jotka on otettu mukaan virsikirjan uuteen painokseen, sen loppuosaan) on uusia virsiä 147. Uusissa virsissä painottuvat evl.fi -sivujen mukaan kiitollisuus ja ilo Jumalan luomista lahjoista.…
-
Täti Monika ja Saiturittaren Joulu
TÄMÄ ARTIKKELI ON VUODELTA 2014 Vanhassa Porvoossa viivähdettiin tänään hetki joulun taiassa, sen kaiken voittavassa hyvässä sanomassa, kun Teatteri Soittorasian perinteinen vaellusnäytelmä Täti Monika ja Saiturittaren Joulu kuljetti yleisöä pitkin tunnelmallisia katuja. Esitys perustuu Charles Dickensin klassikkoon Saiturin joulu. Se on muunneltu hauskasti ikiomaksi porvoolaisversioksi ja mikäpä olisikaan tällaiselle joulutarinalle sopivampi esityspaikka kuin idyllinen Vanha kaupunkimme? Illan pimetessä jouluvalot tuikkivat kauneimmillaan ja Primavera-kuoron esittämät ihanat joululaulut soivat kuin satumaailmassa. Kaiken kauniin vastapainona on synkkyyttään säkenöivä Saituritar. Hän sivaltelee kanssaihmisiä mielensä mukaan ja haluaa kieltää jouluilon kaikilta. Saituritar sulkee kaupungin putiikit ja häätää joululaulujen laulajat. Kirkonkin hän omii itselleen niin, ettei sinne ole kenelläkään menemistä kuin vasta joulun jälkeen. Saiturittaren kovan…
