-
Ville Vallgrenin joulu
Herkullinen Porvoo Kaikkien porvoolaisten herkkusuiden esikuva, kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940), on tänä vuonna saanut ihan oman kattauksensa keskelle jouluista vanhaa Porvoota, synnyinkaupunkiaan. Vanhan raatihuoneen suuressa salissa siirrytään ajassa vuoteen 1917. Ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuomat pulavuodet ovat saaneet Villen tarttumaan kynään ja kirjoittamaan gastronomisen uskontunnustuksensa ”Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja”. Kieltolaki (1919-1932) odottaa vielä tuloaan. Ville on raatihuoneen saleissa hengessä mukana ja kehottaa nauttimaan Porvoon joulusta, hyvästä ruuasta ja juomasta, silmänruokaa unohtamatta – kauneuden ystävä kun on. Tämä hurmaava seuramies viihtyisi varmasti jouluisen Porvoon herkkuparatiisissa, sen loistavissa ravintoloissa ja kahviloissa. Yhtä jos toista lisuketta löytyisi myös hänen iloisiin illanviettoihinsa viehättävistä pikkuputiikeista ja runsailta joulumarkkinoilta. Joulupöytä 1917 à la Ville Vallgren, Vanha raatihuone…
Saatat myös pitää
Juoskaahan ulos leikkimään
Suurten kysymysten äärellä
”Lasi on sielullinen kotini”
-
Suomi-musiikkia Etkoilla
Satumaa ja Letkajenkka. Nämäpä ovat hyvinkin suomalaiseen musiikkimakuun, ainakin tätä mieltä ovat monet porvoolaiset, jotka osallistuivat kaupunginkirjaston äänestykseen. Jokaisella oli marraskuussa mahdollisuus antaa äänensä rakastamalleen musiikille, musiikkilajille ja kappaleelle. Äänestyksen antia saatiin kuulla tänään 5.12.2017 Porvoon pääkirjastossa Suomi 100 itsenäisyyspäivän Etkoilla, kun kirjastosalissa järjestettiin Kirjastotanssit. Tilaisuus alkoi Satumaalla ja päättyi Letkajenkkaan. Näiden väliin mahtui koko joukko suomalaisille tuttua musiikkia aina kansansävelmistä rockiin. Voittokolmikkoon ylsivät Unto Monosen Satumaa, Jean Sibeliuksen Valse Triste ja Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa, kertoi kirjastovirkailija Elina Karioja. Viipurin pelastaja Lasse Rantanen Gammelbackan kirjastosta juonsi Etkot asianmukaisella rentoudella ja yleisö sai kuulla tarinoita kappaleiden taustalta. Tiesittekö esimerkiksi, että Säkkijärven polkka äänitettiin ensimmäisen kerran 1928 Atlantin toisella puolen?…
-
Tuntematon sotilas
Hienojen miesten ja hienojen maisemien elokuva Tästä elokuvasta tulee Se Tunne. Kun astuu elokuvateatterin pimeästä takaisin kadulle, näkee kaiken uusin silmin. Kirkkaat valot, popkornit ja elämän äänet tuntuvat epätodellisilta, ainakin ohikiitävän hetken. On ehkä paradoksi, mutta Tuntematon sotilas, sotaelokuva, on kaunis. Se alkaa ja loppuu lähes runolliseen kuvaan: sukellukseen myyttisen suomalaisuuden alkulähteille, viattomuuden aikaan, lapsuuden kesiin, tuhansiin järviin. Tämä antaa elokuvalle raamit. Niiden nimi on inhimillisyys ja niihin kaikki vertautuu. Elokuvan henki nousee maisemasta: laajoista metsistä, usvaisista soista, tähtitaivaasta. Siinä on Suomenmaa, siinä on suuruus. Kamera taltioi upeasti maisemat ja yksityiskohdat, huomaa tuhon keskeltä nousevan perhosen tai sammalta taittavan pienen madon. Kaikki tämä toistaa elokuvan ideaa: inhimillisyyttä, pienessä ja suuressa.…
