Kaikkien niiden vuosisatojen aikana, mitä olen perheiden luona jouluaattona kiertänyt, on sattunut arvatenkin monenlaista kommellusta. Joku niistä on ollut vähän harmillinen ja joku toinen taas huvittava tai jopa ratkiriemukas. Mutta on sekaan mahtunut monta herkkää hetkeäkin. Yksi mieleenpainuvimmista sellaisista tapahtui sata vuotta sitten Porvoossa. Kansalaissodassa haavoittuneella miehellä oli iso perhe. Vaimo ja viisi lasta. Kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vammojensa takia mies ei pystynyt enää täysipainoiseen työhön, eikä näin ollen kyennyt enää kunnolla huolehtimaan perheestään. Vaimon satunnaisten ompelutöiden avulla he yhdessä pystyivät hankkimaan hädin tuskin lapsille jokapäiväisen ruokansa. Joululahjoihin ei rahaa riittänyt ollenkaan. Sen tiesivät lapsetkin jo ennestään. He eivät olleet läheskään ainoa kurjuudessa elävä perhe. Pukin muori oli selvillä…