• kirjallisuus,  tarinat

    Miettinen: Tapahtui tähtiyönä

    Kaukana tuolla, siellä missä revontulet tanssien heiluttelevat hameitaan, seisoi korkealla tunturin laella pieni poro. Pakkanen narskui sen sorkkien alla ja hengitys muuttui kirkkaiksi jääkiteiksi, jotka vierivät tunturin rinnettä alas ja helisivät mennessään kuin pienet tiukuset. Poro katseli revontulien kisailua taivaan kannella, tähtien tuiketta niiden takana ja kummasteli kuuta. Se olisi halunnut hypätä mukaan revontulien tanssiin ja juosta pitkin samettista, tummansinistä yötä niin, että sen sarviin olisi tarttunut tähtiä. Niitä kaikkein kauneimpia, joita kuvitella saattoi.   Tunturin juurella kuuset torkkuivat unisina valkoisissa nutuissaan ja pitivät lämpimänä niiden luota suojaa etsimään tulleita lintuja. Oksien alle käpertynyt kettu pörhisti häntänsä, painoi kuononsa syvälle häntätupsun sekaan ja asetteli käpälänsä niin, ettei pakkanen päässyt nipistelemään sitä.…

    Kommentit pois päältä artikkelissa Miettinen: Tapahtui tähtiyönä