Kultainen lahjapaperi

JouluTaika-toimitus toivottaa lukijoille rauhaisaa joulua, iloa ja onnea!

Jouluaaton tarina on vanhaa englantilaista perua:

Vuosikymmeniä sitten asui erään pikkukaupungin laitamilla aviopari viisivuotiaan tyttärensä kanssa. Raha oli tiukalla, mutta tyttö odotti joulua lapsen lailla – jännittyneenä ja toiveikkaana – ja askarteli isosta, vanhasta kenkälaatikosta lahjapaketin vanhemmilleen.

Aaton lähestyessä isä ihmetteli, mihin oli kadonnut edellisvuodelta säästynyt kultainen lahjapaperiarkki. Hän rankaisi tytärtä ankarasti, kun sai tietää, että tämä oli käyttänyt kokonaan perheen ainoan, arvokkaan lahjapaperin. Hän myös vaati tyttöä antamaan paperin takaisin, mutta äiti lepytteli isää, ja niinpä, kun aatto koitti, ilmestyi kuusen alle kultaiseen paperiin kääritty paketti. Tytär vei sen isälleen ja sanoi: Hyvää joulua, tämä on teille, äiti ja isä.

Isä tunsi piston sydämessään, kun oli ollut tytärtä kohtaan niin ankara. Hän avasi lahjan, mutta hämmästys oli suuri: paketti olikin tyhjä. Isän raivo nousi jälleen.

– Etkö tiedä, nuori neiti, että kun annat jollekulle lahjan, on paketin sisällä oltava edes jotain, isä sanoi tuimasti.

Pieni tyttö katsoi isäänsä surullisin silmin kyynelten valuessa pitkin poskia ja kuiskasi:

– Isä, laatikko ei ole tyhjä. Minä puhalsin sen aivan täpötäyteen suukkoja sinulle ja äidille.

Siinä hetkessä isän sydän suli. Hän otti tytön syliinsä, kiitti lahjasta ja pyysi anteeksi turhaa suuttumustaan.

Pian joulun jälkeen tytär menehtyi onnettomuudessa. Kerrotaan, että isä piti kultaiseen lahjapaperiin käärittyä kenkälaatikkoa sänkynsä vierellä elämänsä loppuun asti. Vaikeuksien tullen hän avasi laatikon, otti sieltä mielikuvituksellisen suukon ja muisteli tytärtään.

Meidän jokaisen elämässä joululahjoista arvokkain on näkymätön kultainen laatikko, joka on täynnä ehdotonta rakkautta läheisiltämme ja Jumalalta.

Kultainen lahjapaperi on julkaistu painetussa JouluTaika-lehdessä vuonna 2011, käännös ja editointi: Tuula Lukić