Laura Pehkonen Flutti Galleria Vanha Kappalaisentalo

Heleän vihreää ja pastellin punaista

Tuovi Eskolan ja Laura Pehkosen yhteisnäyttely, Galleria Vanha Kappalaisentalo 2.-23.12.2016

Kappalaisentalon galleriassa kaksi nuorta taiteilijaa, Laura Pehkonen ja Tuovi Eskola, esittäytyvät kumpikin nimetyillä näyttelyillään Kuvitelmia ja Herbaario. Ensi tuntumalla heleän oloinen näyttely houkuttaa katsojaa irtautumaan liian ennakoivista mielenliikkeistä. Kuten taiteilijat itse sanovat, he ovat tuoneet kesän keskelle Porvoon talvea.

Galleriatilassa olo on vapautunut – teokset tuntuvat viestivän jonkinlaista hulvattomuutta, positiivisesti mietityllä tavalla. Ehkä syynä on ollut se, että alun alkaen tiiviiksi yhteisnäyttelyksi aiottu kokonaisuus lähtikin muodostumaan omalla tavallaan kahdeksi.

  • Saimme jo puolitoista vuotta sitten tietää näyttelyvuorostamme Kappalaisentalossa. Silloin meillä molemmilla oli työhuoneet Helsingissä ja suunnittelimme, että voisimme tehdä teoksia fyysisestikin samassa tilassa, naiset kertovat.
Laura Pehkonen ja Tuovi Eskola Galleria Vanha Kappalaisentalo

Laura Pehkosen (vas) veistos Flutti ja Tuovi Eskolan teos Muutoksia taivaalla ovat löytäneet luontevasti toisensa näyttelytilassa.

Tilanne muuttui, kun Tuovi Eskola muutti Turkuun. Taiteilijat työstivät teokset omillaan, ajoittain toki kommunikoiden. Näin syntyi ikään kuin kaksi yhteen sopivaa näyttelyä yhteen tilaan. Esillä on Pehkosen keramiikkaveistoksia ja Eskolan vesivärimaalauksia. Yhteisteoksiakin on, keramiikasta ja puusta tehtyjä pienoisveistoksia.

Sanojen fantastinen olemus

Miten osuvimmin voisi kuvailla Laura Pehkosen isoja, abstrakteja keramiikkaveistoksia? Ne ovat kuin jättimäisiä kuorrutettuja leivoksia fantasiamaailmasta. Pastellivärit korostavat tätä kuvitelmaa. Toisaalta näihin ei haluaisi iskeä hampaitaan, sillä kovan materiaalin tuntu on vahvasti läsnä. Kuorrutettuja kiviä? Outoja toteemeja korokkeillaan? Osa on sijoitettu jakkaroille, osa puupölkkyjen päälle. Fantasiakääpiä? Sellaisista teosten nimistä kuin Mätäs ja Pahka näinkin voisi kuvitella.

Perusmuoto on valettu käsin, mutta muoto ei ole Pehkosen teoksissa pääosassa. Muoto on sulkeutunut, juro, kun taas pintakoristelu hakee kontaktia katsojaan. Pehkonen kertoo, että hänellä on kerroksellisen tekemisen rytmi.

  • Käytän kaikkia mahdollisia keramiikan koristelutekniikoita, myös digitaalisesti tuotettuja siirtokuvia. Käytän myös sulatettua lasimurskaa, joka valuu pitkin pintaa. Se on mielenkiintoinen hallitsematon elementti, jonka päälle alan kuvitella. Lähtökohta on asioiden olemus. Erilaiset sanat kiinnostavat minua, ne pyörivät mielessäni ja jättävät jäljen koristeluun, hän sanoo.

Ehkä on niin, että Pehkosen teoksissa on jälkiä sanojen kuvitteellisista olemuksista?

Laura Pehkonen Galleria Vanha Kappalaisentalo

Laura Pehkosen keramiikkaveistos Mätäs on asettunut kannon päälle.

Paluu maalariksi

Tuovi Eskola on kuvataiteilija, joka on tullut taidekentällä tunnetuksi kollaasimaisista teoksistaan. Hän on maalannut tarinoita ja tiloja puupaloille, joista teokset ovat saaneet muodon. Nyt Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa esillä on jotain aivan muuta. Näyttelyn vesivärimaalaukset ovat syntyneet pääosin viimeisen puolen vuoden aikana.

  • Turussa minulla ei ole vielä työhuonetta. Käytännössä teen taidetta olohuoneessani ja se luo tietyt rajat tekemiselle. Mutta lopulta onkin ollut vapauttavaa ja ihanaa löytää aivan uusi rytmi ja temperamentti tekemiseen. Olen maalari, olen palannut maalauksen äärelle, kädenliikkeeseen, Tuovi Eskola kuvailee.
Tuovi Eskola Keskusteluja sinisessä huoneessa.

Tuovi Eskolan maalaus Keskusteluja sinisessä huoneessa.

Ensin tulee väri. Esimerkiksi maalaus Keskusteluja sinisessä huoneessa on kiehtova ja mystinen. Eskolan herbaariossa on paljon vihreää, upean vihreää. Näihin vihreän sävyihin voisi sulavasti upota unelmoimaan ja olemaan.

  • Turku on vihreä puistoineen ja puutarhoineen, sieltä se ehkä tulee. Olen viettänyt paljon aikaa lenkkeillen ja kasveja keräillen, siitä aiheet ja värit. Väri on tunteen asia, se on välitöntä ja intuitiivista, jonkun asian haluamista, Eskola pohtii.
Tuovi Eskola Galleria Vanha Kappalaisentalo

Tuovi Eskolan teoksissa värit ovat tunteen tulkkeja.

Yllättävää vuoropuhelua

Eskola ja Pehkonen kertovat olevansa itsekin yllättyneitä, kuinka teokset kaiken kaikkiaan lyöttäytyivät näin ihmeellisesti yhteen näyttelyssä.  He ovat tunteneet toisensa jo 15 vuoden ajan. Molemmat ovat syntyneet vuonna 1985, he ovat kotoisin Lahdesta ja opiskelleet Helsingissä Aalto ylipistossa, Eskola kuvataidekasvatuksen ja Pehkonen taideteollisen muotoilun puolella.

Materiaalien vastakkaisuus luo teosten välille mielenkiintoista keveyden ja jykevyyden vuoropuhelua, mutta sitäkin yllättävämmin niiden kesken syntyy intensiivinen värimaailman ja käden jäljen yhteys. Toinen vain näyttäytyy pensselinvedoin kaksiulotteisina teoksina seinillä, toinen käsin muotoiltuina, kolmiulotteisina veistoksina.

Mitä taiteilijuus merkitsee näille taiteilijan tiensä alkutaipaleella oleville nuorille aikuisille?

  • Taiteilijuus tarkoittaa vapautta olla oma itsensä. En pystyisi minkään muun tekemisen kautta ilmaisemaan itseäni kuten nyt. En koe olevani keraamikko enkä koe sarjatuotantoa omakseni, vaan pikemminkin olen kuvanveistäjä, Laura Pehkonen miettii.
  • Taiteilijuus on yhtä kuin olla ihminen. Se on ihmisyyttä, Tuovi Eskola kiteyttää.
Laura Pehkonen ja Tuovi Eskola Galleria Vanha Kappalaisentalo

Laura Pehkonen (vas) ja Tuovi Eskola Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa Porvoossa.

 

Teksti: Tuula Lukić,  Kuvat: Sara Lukić

Galleria Vanha Kappalaisentalo, Välikatu 33, Vanha Porvoo

puh. 040 -4891 771

Näyttely on avoinna 23.12.2016 asti, ti-su klo 10-16.
www.porvoo.fi/kulttuuri